Toinen onnistui toinen ei

Kun tässä aiemmin syksyllä kirjoitin keränneeni valtavat määrät suomuorakkaita, minua pyydettiin laittamaan niillä värjättyjä lankojakin näytille. Nyt lauantaina vihdoin meillä oli kaverin kanssa aikaa ryhtyä toimeen ja värjätä ennen kuin sienet mätänevät  lopullisesti. Ulkovaraston lattialla olleet sienet olivat jäässä, mutta kun ne laittoi kattilaan ja ne alkoivat sulaa, oli huoneessa mehevä löyhkä. Ei onneksi ollut kuin muutama vähän enemmän mätä sieni.
 Sitä parempi väri muuten kuulemma tulee, mitä vanhempia ja muumioituneempia sienet ovat. Ja tosi vahva sinertävän harmaa väri tulikin, mutta kyllä sillä valtavalla määrällä pitikin onnistua.

 Löysin jostain autotallin hyllyltä joitain oranssinvärisiä kääpiäkin, joita olin kerännyt talteen värjäystä varten. Luulin niitä okrakääviksi, joiden pitäisi olla erityisen hyvän värin antajia, violettia piti saataman. Mutta pah, onko tuo oikeanpuoleinen violettia! Jotain hailun kellertävää näyttää olevan. Käävät olivatkin siis jotain muuta. Mutta tämähän värjäyksen riemu juuri on: onnistuuko vai onnistuuko epä. Kyllä tuota vaaleaa lankaa voi käyttää kuvioissa ihan hyvin, ei se hukkaan mene.