Kanarialla 3

Tämä olkoon viimeinen osa matkakertomusta Gran Canarialta. Kun meiltä kysyttiin, mikä matkassa oli parasta, ei minun tarvinnut yhtään miettiä. Itselleni oli elämyksellisintä ja parasta vaellusretki vuoristossa. Reitti ei ollut kuin viitisen kilometriä, mutta aivan käsittämättömän upeissa maisemissa sai kulkea. Tästä se alkoi.

Minua viehättivät maisemat ja yllättävän suuri kasvillisuuden määrä. Vaikka  bussiretkilläkin  näki ikkunasta mahtavia näkymiä, oli tämä vielä paljon upeampaa.

En ole ennen ymmärtänytkään, että vaelluksilla näkee kaiken uusin silmin. Alan liittääkin  tuleviin matkoihin myös vaellusosuuden. Ei minusta ole himovaeltajaksi rinkka selässä. Mutta tällainen parituntinenkin oikeassa luonnossa antaa jo suuresti uusia voimavaroja henkisesti.

Huikaisevaa. Ja liskoja rapisteli heinikossa, haukkoja lenteli vuorten yllä ja pikkulintuja viserteli pensaikoissa.

 Tuonne kauas kraaterin pohjalle on joku rakentanut kämppänsä ja alkanut viljellä viiniä.

Kaktuksia ja piikkipensaitakin oli kaikenlaisia.

Tämä on saarikierrosretkeltä auton ikkunasta.Vasemmanpuoleinen kivipaasi on nimitetty munkiksi.

Eräänä päivänä oli myös retki pieneen Moganin kylään.

Tuolla se kylä sijaitsee vuorten välissä. Kylä oli kivan idyllinen, mutta siellä oli nyt suuret markkinat. On mukava välillä tietysti ostellakin kaikenlaista, varsinkin kun moni hankki jo joululahjoja.
Eikä suomalainen saata koskaan olla ostamatta maistiaisten jälkeen pulloa kotiin viemiseksikin. Hunajarommi nyt on tietysti ehdoton tai traakkipuun hedelmistä tehty juoma.
Eikä yhtään sovi halveksia sitäkään, että saa parin minuutin kasvo- ja niskahieronnan aloe vera -voiteen kera.
Mitä olisivat retket ilman kylien raitilla tepastelevia kanaperheitä tai myyjiä, jotka huutelevat "lampavilla, lampavilla" ja sovittavat hikisen turistin niskaan paksua villatakkia.

Samaisella retkellä kierrettiin Playa del Inglesin ja Mas Palomasin kautta, jotka ovat aivan käsittämättömän suuria turistipaikkoja. Tavallaan oma hohtonsa niissäkin, varmaan lapsiperheille sopivia lomakohteita.

Mutta hotellikompleksit ovat suuri ero vaellusretken koskemattomaan luontoon nähden. Joku kertoikin olleensa jo 70-luvulla saaren eteläisellä rannikolla kiertoajelulla eikä muista siltä ajalta ensimmäistäkään taloa, pelkkiä vuoria. Hyppäys turismiin on tapahtunut siis yhdessä hujauksessa.

Paljon olisi tietysti viikon aikana tapahtuneesta kerrottavaa, mutta ehkä näistä jutuista nyt on saanut edes jonkinlaisen kuvan. Jokaiseen makuun on Kanarialla jotain.