Kesäistä

Uskomattoman lämmintä on jo heti alkukesästä. Mutta ei se mitään, ylioppilailla oli lauantaina hieno juhlapäivä, neljään paikkaan oli käynyt opettajillekin kutsu. Koko päivä siinä meni silti, sillä kirkolla asui oppilaista vain kaksi. Yhteen paikkaan oli jopa 40 kilometriä matkaa, joten samalla tuli sightseeingiä kotiseudultakin. Paitsi että ei siinä juuri katsomista ollut: metsää, metsää, metsää joka puolella.

Ennen kuin lähden taas Pohjanmaalle sisaren avuksi hänen päästessään sairaalasta, on käytettävä lämmin aika hyväksi ja käytävä järvellä melomassa. En tiedä, lämpökö on sekoittanut aivot vai mikä, mutta ensimmäisenä päivänä kun menimme melomaan, ihmettelin kauheasti, miten minä en millään meinaa enää mahtua kokkaan istumaan. Jalat piti olla ihan kippurassa. Olin muistelevinani, että ennen minulle on sentään mahtunut kartta ja kamerakin jalkojen eteen. Arvelin, että jalassani olleet kumisaappaat vievät niin paljon tilaa, että vähän väliä olin luiskahtaa penkiltä selälleni kanootin pohjalle.

Emme koko aikana huomanneet mitään ihmeellistä, ennen kuin vasta eilen havaitsin, että mehän olimme istuneet kanootissa nurin päin. Olimme meloneet sitä niin, että se kulki perä edellä. Ei ihme, että oli ollut vähän ahdasta. Miten tällaistakin voi sattua ihmisille, jotka ovat sentään meloneet pitkälti toistakymmentä vuotta! Minusta se oli niin hullua, että nauroin itsekseni kaksi päivää aina kun muistin asian.

 Muuten kesätoimet sujuvat kuten aina ennenkin. Kasvimaakin saatiin kylvetyksi jo niin aikaisin toukokuussa, että punajuuretkin piti jo kitkeä ja harventaa. Selkä vain ei koskaan anna olla siellä kuin varttitunnin kerrallaan. Laskin, että tätä vauhtia menee toista viikkoa, kunnes koko maa on käyty kertaalleen läpi. Sitten saakin aloittaa jo toisesta päästä uudelleen.