Jo kolmena aamuna olemme käyneet mattorannassa pesemässä mattoja. Tänä aamuna sattui tulemaan saksalainen pariskunta ihmettelemään tätä suomalaista erikoisuutta. Saksalaiset katsoivat tarkkaan, kuinka laitetaan pullosta mäntysuopaa matolle, pestään harjalla, lopulta matot huuhdellaan ja lingotaan enimmät vedet rannalla olevalla lingolla. Sattui olemaan paikalla useita pesijöitä, joten saivat turistit kuvatuiksi kaikki vaiheet.
Jokaisella pesijällä oli vielä eri tyyppisiä mattoja, ja erilaisista kuteista tehtyjä, joten kaikki piti selittää ulkomaalaisille juurta jaksain. Todellakin, saksalaisella perusteellisuudella he halusivat tietää aivan kaiken. Sitten he katsoivat mäntysuopapullon kylkeä, ja kuinka ollakaan, aine oli saksalaisten tekemää! Enpä ollut tuotakaan tiennyt ja tullut ajatelleeksi.
Paikkakunnan nähtävyydet - tai niiden puuttuminen - tuli selväksi, samoin siitepölyn runsaus veden pinnalla. Mihin se häviää, kuinka pian, vaipuuko se pohjaan? Jaa, mihin se häviääkään, ei ole tullut ajatukseen. Kai se jonnekin katoaa :) Saimaannorpasta osasin kyllä pitää luentoa, siitähän vaahdotaan nykyään niin paljon. Norppiahan on nyt vaikka kuinka paljon. Toista oli yli 30 vuotta sitten kun tulimme tänne, niitä oli silloin vain vähän päälle sata.
Sitten tuli rantaan työmiehiä, jotka latoivat laiturille valtavat määrät laatikoita. Laatikot lastattiin sen jälkeen veneeseen, ja miehet lähtivät jonnekin saareen istuttamaan kuusia ja mäntyjä. Puunkorjuu saarista oli pariskunnasta myös mielenkiintoista. Puunistutuksestakin olisin saanut luennoida saksalaisille varmaan tuntikausia, mutta onneksi en tiedä siitä kovinkaan paljoa. Meidän piti poseerata kuvissakin, ja sinne turistit vielä jäivät, kun lähdimme pois.
****
Matot on nyt pääosin pesty ja huomenaamulla lähden Pohjanmaalle. Kuten olen jo aiemmin maininnutkin, sisko kaatui pari viikkoa sitten pyörällä ja molempien käsien värttinäluut katkesivat niin että kädet piti leikata. Koska molemmat kädet olivat paketissa, oli sisar aivan avuton. Koettakaapa kuvitella, mihin kaikkeen ihminen käsiään tarvitsee! Kädettömänä tuntee kyllä itsensä aivan vauva-asteella olevaksi.
En tiedä, miten pitkään reissussa menee, mutta sittenhän sen näkee. Riippuu tietysti siitäkin, millaisessa kunnossa kädet ovat, kun ne huomenna otetaan pois kipseistä ja sisko pääsee kotiin. Työtä siellä tulee olemaan puutarhassakin, sillä jo viime reissulla istutin valtavat määrät kukan- ja tomaatintaimia, joita sisko oli siemenestä lähtien kasvattanut. Niitä on joku käynyt kastelemassa. Mutta kokopäiväiseen avustajan työhön minä olen siskon lähipiiristä joutilain. Saa nähdä, millaista sellainen homma on.
Tekstit
6 kommenttia:
Hih, Suomesta löytyy vielä aika erikoisia matkailuvaltteja. Voisi yhdistää matonpesunkin elämysmatkoihin, tule ja koe! :)
Terveisiä siskollesi kahden vuoden takaiselta kohtalotoverilta, ei ollut ruusuilla tanssimista kahden leikatun rantein kanssa.
Kiva pointti mäntysuovasta!
"ja kuinka ollakaan, aine oli saksalaisten tekemää!"
Kaikkea ne saksalaiset keksii, sehän jo vanha sanonta. :))
Ihanaa että sisarukset pitävät huolta toisistaan, hyvää toipumista siskollesi vaan.
Pelkäsin jo itsekin joutuvani kipsatuksi viime viikolla, mutta käden lastoituksella selvisin.
Ja vain yhden käden!
Sirokko: niitä erikoisuuksiahan löytyy vaikka kuinka. Ihmettelen vain, miksi monet suomalaiset pitävät erikoisuuksiamme väärinä ja sellaisina, jotka olisivat jotenkin vääriä. Yhtä "vääriähän" ne ulkomaalaisten erikoisuudet ovat.
Allu: Kyllä tämä tästä, parempaan päin koko ajan.
Rosina: Käsistä pitäisi pitää parempaa huolta, ovat näköjään rikkoutuvaa sorttia.
No kyllä siinä matonpesupaikalla saksalaisille turisteille ihmettä riittikin. Ei Saksassa ole järviä, ei matonpesupaikkoja ei mäntymetsiä eikä sitten mäntysuopaakaan. Kuusipuista on paha tehdä mäntysuopaa .Hackman-Havi OyAb valmisti muinoin Vantaalla alkuperäistä havin mäntysuopaa (R). Henkel Norden Oy valmistaa nykyään Vantaalla alkuperäistä havu mäntysuopaliuosta(R) ja Foxtel Oy Orivedellä mäntynestesaippuaa. Siis alkuperäinen aine oli "havin" ja nykyinen "havu", mutta Henkel on säilyttänyt männynoksadesigin säilytetty pullon kyljessä. Tottahan noin hyvä tuote Henkelin sortimenttiin sopii. Valitettavasti se entinen 1/2 kg:n mäntysuopaklöntti näyttää hävinneen markkinoilta kokonaan.
Anna: joo, pitkään minäkin tykkäsin pestä matot sillä saippuaklöntillä, ei muuten mutta siitä syystä, että siitä ei jäänyt pullojätettä. Minua ihan kauhistuttaa, miten paljon meiltäkin tulee pesuaineiden pullojätettä. Suihkusaippuatkin, käsienpesunesteet jne jne. saa nähdä milloin tulee raja vastaan.
Lähetä kommentti