Vaihteeksi erilainen kesäduuni

Täällä sitä ollaan toisella puolen Suomea tavallaan omaishoitajana. Aika monipuolista hommaa. Tavallisten kodinhoidon kuten ruuanlaiton ja siivousten lisäksi on puutarhanhoitoa, kasvien istutusta yms. Onneksi ei ole porkkanapenkkejä kitkettäviksi. Ja sitten tietysti sairaanhoitoa. Taikka sairaan ja sairaan. Eihän sisko muuten sairas ole, mutta ei vain käsillään saa tehdyksi mitään.

Olen täällä nyt jo neljättä päivää ja valtavasti hän on edistynyt. Suuri harppaus eteen päin oli, kun hän eka kertaa sai syödyksi itse. Kaikki ruuat vain pitää paloitella pieniksi, että hän saa ne kevyellä lusikalla kauhotuksi suuhun. Ja juominenhan käy hyvin pillillä. Kahvinjuonti vain ei ole mieltäylentävää pillillä, mutta kuitenkin mukavampaa kuin että toinen kaataa kupista juoman suuhun.

Kännykkääkin hän voi jo pitää itse kädessään, ei tarvitse enää valmiiksi avata esim. tekstiviestejä. Minähän alan tuntea oloni vähitellen tyhjän panttina olevaksi. Paitsi ei sentään. Jotta voi asua yksin, pitää saada itse housut jalkaan tai pitää saada ulko-ovi auki. Kyllä sisko vielä pitkään tarvitsee täyspäiväistä apua, vaikka huimaa vauhtia on edistyttykin.

Olen oppinut tietämään sellaisenkin asian kuin ulkoinen fiksaattori. Kyynärvarren luiden läpi on laitettu fiksaattori, joka pitää luita kasassa. Ulos päin näkyy valtava pukemistakin vaikeuttava häkkyrä. Tämän fiksaattorin sisäänmenoreikiä pitää putsata joka päivä.  Ei sekään työ karmeata ole, pahempaakin olen eläissäni nähnyt ja joutunut tekemään. Leikkaushaavat sentään ovat parantuneet jo.

Joten kyllä tämä tästä. Viikon kuluttua menen välillä kotiin, ja sitten tulee välillä muita ihmisiä apuun. Juhannuksen jälkeen tulen takaisin.