Näyttää olevan niin, että mitä suurempi ikäero minun ja oppilaiden välillä, sitä helpompi oppilaita on hämmästyttää. Ja mitä hämmästyneempiä he ovat, sitä helpompi heitä on viihdyttää, ja sitä kiinnostuneempia he tietysti ovat.
On parastaikaa meneillään ruotsissa taas lukion se kurssi, jossa puhutaan ruotsinsuomalaisista, suomenruotsalaisuudesta ja muutenkin meidän omasta suomalaisesta kulttuuristamme. Tekstissä tuli esiin svartbröd, musta leipä, jota tekstin henkilö oli Ahvenanmaalla maistellut. Jotkut oppilaat alkoivat ihmetellä, mitä kummaa sellainen musta leipä on, olisiko uunissa melkein hiileksi poltettua leipää.
Ahvenanmaalainen svartbröd on oma leipätyyppinsä sisältäen mm. maltaita ja siirappia. Mutta kun sitten kerroin, että ennen syötiin ainakin Pojanmaalla mustaa leipää, joka oli tehty vereen, kauhistuivat oppilaat toden teolla. "Mistä ihmeestä sitä verta saatiin?" kyseli joku. Nuoret eivät näköjään osaa kuvitella, että ennen, eikä todellakaan edes vielä kovin kauan sitten, teurastettiin eläimet kotona. Teurastuksen jälkeen veri kerättiin talteen, ja siihen valmistettiin mm. verilättyjä ja verileipää. Tampereellahan myydään vielä tänäkin päivänä mustaa makkaraa. Nuorena olen jossain saanut myös veripalttua. Eikä ole montaa vuotta siitäkään, kun verta myytiin kaupassakin purkeissa.
"Ai lättyjäkö muka tehty vereen?" kauhisteli joku. Ei ole tainnut etäpaikkakunnalla olla mustia lättyjä koulussa, ainakin omassa koulussamme saimme niitä vielä parikin vuotta sitten.. Nyt yhtäkkiä huomasin, että ovatkin hävinneet ruokalistalta.
Muistan, että äiti olisi kerran tehnyt verileivästä ns. veripressua. Hän paloitteli verileivän suolaveteen ja tällainen ruoka oli kuin mikä tahansa keitto. Muistan, että se maistui peräti hyvältä, oli ainakin vaihtelua iänikuisen läskisoosin tilalla. Tämä on varmaan samanlaista ruokaa kuin mitä Lapissa tehdään, mutta siellä nimittävät sitä verikampsuksi.
Kun tästä keitosta mainitsin oppilaille, kauhistuivat nyt nekin, jotka tavallisesti eivät juuri sano tunnilla juuta eikä jaata. On muuten tämä etäryhmä sellainen, jossa on kymmennen poikaa ja yksi tyttö. Voitte vain kuvitella ryhmän ilmeitä, kun kerron heille tällaisia kauhujuttuja.
maanantai 5. marraskuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Ei ole ihan hirveän monta vuotta siitä, kun täällä meidän (pohjoispohjalaisessa) kunnassamme oli koulun ruokalistalla rössypotut, aivan ihana keittoruoka, perunaa, veripalttua (eli rössyä) ja ehkä vähän sianlihaa mukana. Puolukan kanssa herkkua. Minulle se oli muualta tulleena uusi perinneruoka, mutta kotona veripalttuun tottuneena ei yhtään oudoksuttanut.
Lapsuuskodissani tehtiin verileipäkeittoa, on varmaan samanlaista kuin kuvailemasi veripressu.
Keittoon laitettiin lohkare voitakin, joten se sai keiton maistumaan hyvältä.
Muistan vieläkin sen maun!
Enpäs tiennyt että leipäänkin on laitettu verta.Verpalttu ei kyllä ollut lapsena herkkuani....
Aila: rössypotut on ihan vieras ruoka. En tiennnytkään että jossain vielä tarjotaan perinnneruokia koulussa.
Rosina : kuulostaa samalta ruualta. Mutta sen koommin äiti ei sitä tehnyt sillä isä vastusti.
Yaelian verileipää varmaan myydäänkin vielä jossain päin suomea.
Muistan kun nuorena tyttönä Kaustisella huvittuneena kuuntelin ja ihmettelin, mistä kansanlaulaja oikein lauloi, kun siinä toistui "rössypottukeittoa, rössypottukeittoa"... Myöhemmin en sitten yhtään ihmetellyt, että ruoka oli saanut laulun.
Aila: hih, onpa outoja lauluja :)
Minusta tuntuu, että nyt on meneillään joku erityinen taitekohta perinteiden siirtämisessä. En usko, että se edes liittyy omaan ikääni.
Nettinatiivien aika- ja historiakäsityksen pohjana on se, mitä hakukoneet netistä löytävät. Tärkeät asiat erottuvat sillä, että niistä on Wikipedia-artikkeli. Täältä omasta näkökulmasta katsoen tällä systeemillä jää suuria aukkoja tietoisuuteen. Uutisia luetaan tekstitv:stä ja yllätykseksi huomaan, miten monta inhimillistä tragediaakin on "viihdeuutisten" alla. Ihmisten mokat ovat nyt julkista "viihdettä". (Tänä aamuna "viihdettä" oli Jungnerien ero...)
Olet selvästi opettajana paikalla, jossa on edes pienet mahdollisuudet ylittää nuorison tiedon rajoja ja laajentaa niitä heidän hyväkseen :)
mm: hyviä huomioita. Juu, tarkoitan ikäerolla juuri sitä, että nuoret elävät ihan erilaisessa maailmassa kuin vaikkapa kolme-nelikymppisetkään ovat eläneet.
Toisaalta olen tullut siihen tulokseen, että jokainenhan on oman aikansa lapsi. Virta vie mukanaan, niinhän minunkin sukupolveni oli vanhemman sukupolven mielestä ihan kauheaa ja tietämätöntä ja ymmärtämätöntä.
Minulla on mielessäni erittäin selvästi mm. se, kun ollessani nuori opettaja minua haukkui itseäni parikymmentä vuotta vanhempi kollega. Olin tietämätön, ymmärtämätön, ja mitä kaikkea sellaista, mitä ei olisi pitänyt, koska en ollut koskaan kokenut sotaa.
Tuota sukupolvea yhdisti sotakokemukset ja sen tuoma arvomaailma. Minun sukupolveani yhdistävät taas toiset tietyt asiat ja yritämme pitää niistä kiinni tietysti kynsin hampain. :)
Lähetä kommentti