Pitihän sattua vastustakin

 Joskus sentään ihmisellä sattuu menemään asiat nappiin, vaikka yleinen tuntemus on, että herra Murphy pilaa kaiken ja kaikki voi mennä niin pieleen kuin vain mahdollista.

Tyttären perhe tuli jo alkuviikosta meille karpaloonmenoa varten. Kahtena päivänä kävimmekin suolla ja kumpanakin päivänä saimme kohtalaisen runsaan saaliin. Olin pelännyt, että juuri karpalopäiviksi sattuisi koko syksyn jatkuneet vesisateet. Mutta hui hai. Eka päivänä menimme suolle jo aamusta. Kolmen tunnin kuluttua lähdimme pois ja heti kun pääsimme autoon istumaan, alkoi sataa, mitä jatkuikin koko lopun päivää. Eilinen valkeni kuitenkin mitä kauneimpana auringonpaisteena ja koska oli koko päiväksi luvattu kirkasta, menimme marjaan vasta iltapäivällä, jolloin aurinko ehti jo vähän lämmittää.

Eilinen oli mitä parhain päivä. Aivan huikaisevan sininen taivas, ja aurinko lämmitti. Keskellä suota ihana sininen lampi, suon tuoksu, täysi hiljaisuus. Ei yhtäkään autoa. Eikä olisi voinut arvata, että ainut, mikä rikkoisi hiljaisuuden, oli kolme reittilentokonetta!

Mutta pitihän sitten sattua jotain vastustakin. Juuri kun olimme pois lähdössä ja ihailimme lammen reunalla saalistamme, juuttui jalkani kumisaappaan reunaa myöten suohon, eikä millään irti. Aikojen kuluttua sain kuitenkin vedetyksi jalan ylös. Kun tytär tätä ihmetteli jämähti hänenkin jalkansa suohon ja pian toinenkin jalka. Hänkin sai onneksi kiinni jostain kuusentaimesta ja sai jalkansa pois, kun jätti kumisaappaat sinne. Saappaat ongittiin sitten erikseen irti liejusta. (Olivat muuten ihka uudet lämminkarvaiset saappaat, mutta mitä siitä, pääasia että pääsimme liejusta irti).

Ei ole ennen sattunut meille suohon juuttumista. Eivät ole liioiteltuja kuitenkaan puheet siitä, että suolla on oltava varovainen. Aina pitäisi kulkea keppi mukana, jotta sitä apuna käyttäen saisi hinatuksi itsensä irti, ettei suo imaise koko ihmistä.

P.S. Maa oli eilen eka kertaa vähän jäässä, samoin lätäköissä jäätä.