Yhdellä iskulla monta kärpästä

Valtavan monta kärpästä saimme yhdellä iskulla viikonloppuna Etelä-Suomessa. Pääasiana oli käydä hautajaisissa. Olimme ainoat kynnellekykenevät vainajan sukulaisista menemään tilaisuuteen, ja hyvä oli että menimme. Meidän lisäksemme ei siellä sitten ollutkaan muita kuin vainajan kolmekymppinen poika ja pojan äiti. Äärimmäisen koruttoman siunaustilaisuuden jälkeen käväisimme paikallisessa kahvilassa kahvilla ja se niistä hautajaisista. Arkku meni poltettavaksi, joten mahdollisimman vähän vaivaa olemattomalle jälkeläisjoukolle. Ei tuntunut poikakaan tietävän isästään juuri mitään, joten ei varmaan ole juuri yhteyksiä heillä pidetty.

Eipä vainaja eläissään pitänyt yhteyksiä juuri muihinkaan ihmisiin, hän oli perheen mustalammas ja muutenkin erakkomainen luonne. Vaikka hän olikin miehen veli, en itsekään muista nähneeni häntä eläissäni kuin pari kertaa, appivanhempieni hautajaisissa. En yhtään ihmettele, ettei sisarussarjan elossaolevista viidestä jäsenestä ollut ketään järin halukkaita nyt hautajaisiin menemään, varsinkaan kun kaikki asuvat ihan eri puolilla Suomea, aivan sen äärireunoilla.

Minusta tuntuu kovin oudolta tuo yhteyksien  vähäinen määrä, mutta pappi sanoi, että se ei ole mitenkään tavatonta. On kuulemma suomalainen ilmiö, että lähisukulaisetkaan eivät pidä yhteyttä, eivätkä välitä toisistaan. Eräissä tapauksissa jopa karttavat toisiaan. Ehkemme mekään olisi sinne menneet ellei tyttäremme asuisi vainajan asuinkunnan naapurikunnassa. Näin pääsimme käväisemään tyttären luona, mikä kesällä jäi meiltä tekemättä.

Käytimme tilaisuutta hyväksemme ja kiertelimme uudella paikkakunnalla. Yritimme tutustua nähtävyyksiinkin, mutta mites Suomessa mihinkään voi tutustua kun ei satu olemaan heinäkuu. Eräällä paikkakunnalla oli isot markkinatkin, joiden antiin perehdyimme eilen. Sieltä sainkin ostetuksi  kaikenlaista lämmintä päällepantavaa jo talvea varten.
Näiden "kärpästen" lisäksi tuli tapetuksi monta muutakin. Kun kerran kauaksi lähtee, täytyy käyttää tilaisuutta hyväkseen.