Onpa vierähtänyt aikaa viime kirjoituksesta. Mutta kun tapahtumaa ja tekemistä on niin, ettei perässä pysy. Tämä vain huomautuksena niille, jotka kaupungin vilinän keskeltä välillä huokailevat, että "miten ihmeessä te saatte siellä maalla aikanne kulumaan".
Syksy on jo edennyt niin pitkälle, että yksi viidesosa vuodesta on käyty kouluakin. Tämä syksyn ensimmäinen jakso on aina hikisin, sillä kaikki liikenevä vapaa-aika pitää laittaa luonnonantimia pakkaseen ja purkkeihin. Pari omenaa vielä keikkuu puissa, sitten saa tulla vaikka lunta, kunhan ei kovin paljon tupaan tule.
Kansalaisopisto on alkanut, ja olen mennyt pariin liikuntaryhmään. En mennyt senioriryhmiin. Mistä minä tiedän, milloin sellaiseen porukkaan pitää mennä! Niin kauan kuin töissä käyn sinnittelen kyllä nuorten ryhmissä. Joskus vilkaisen sivusilmällä, olenko kaikkein hitain, avuttomin, hikisin ja läähättävin, mutta pukkaa siellä hikeä nuoremmillekin. Ihan kuin joku jopa pyyhkisi hikeä useamminkin kuin minä.
Klipsikurssille en mahtunut, sain vasta ensimmäisen varasijan. On kuulemma tulijoita niin paljon, että aikovat perustaa joulun jälkeen toisenkin ryhmän. Olen tyytynyt siis vain jo osaamieni mallien tekemiseen, vaikka löysin kyllä netistä espanjankielisiltä sivuilta aivan valtavan upeita malleja, jopa kädestä pitäen neuvottuja. En vain taida keretä saada itselle yhtään laukkua, sillä on ollut mm. synttäreitä, ja olen antanut valmiit tuotokset lahjaksi.
Maanantaina on koulussa taksvärkkipäivä. Minä kuitenkin pidän etäopetuksen, sillä etäoppilaita on peräti yksitoista, enkä halua heti jakson ensimmäistä tuntia tärvätä. Hyvä kun päätinkin pitää sen tunnin. Kun mainitsin etäoppilaille, että kumminkin tulee jotain kissanristiäisiä, jolloin tunnit joudutaan jättämään väliin, sanoivat he heti samaan hengenvetoon, että juu, heti ensi keskiviikkona heillä on "kissanristiäiset". Menevät kai johonkin oppilaitokseen tutustumaan. No pidänpähän sitten paikallisille oppilaille silloin saman ohjelman. Muu aika maanantaista me opet joudumme siivoilemaan kaappejamme ja pöytiämme ja pitämään tiimikokouksia. Eri asioihin on perustettu tiimit: itsenäisyysjuhlan, joulujuhlan, liikuntapäivän, kevätjuhlan, retkien jne. suunnittelutyöryhmät.
Yllättäen sain tietää, että kaupunki palkitsee tällaisia iänpäivän vanhoja työntekijöitä viiden päivän palkallisella vapaalla. Yhden toisen kollegan kanssa meitä potkaisi sellainen onni. Sattuu sopivasti, sillä marraskuussa kansalaisopiston opistolaiskunta tekee käsityömatkan Viroon, johon menee yksi perjantaipäiväkin. Otan yhden vapaapäivistä silloin ja lähden matkaan. Muut päivät otan ehkä silloin kun abit menevät viikoksi Brysseliin Europarlamenttiin tutustumaan. Joku ihmetteli, miten minä silloin otan palkallisen vapaan, kun on vapaata muutenkin. Mutta älköön kantako huolta. Kyllä minulle jää aivan tarpeeksi tunteja vielä sittenkin. Haluan tehdä niin vähän vahinkoa kuin mahdollista. Ei ole minun omankaan etuni mukaista, jos oppilailla menee huonosti.
Nyt tuli taas niin pitkälti tarinaa, että saa nähdä kuinka moni jaksaa lukea loppuun asti :)
lauantai 6. lokakuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hienoa että voit matkustaa Viroon palkintovapaapäivien johdosta:) Ja luin ihan loppuun asti...Mitä siellä klipsikursseilla tehtiinkään?
Yaelian: onnittelut loppun asti lukemisen johdosta :)
Klipsikurssilla tehdään juomatölkkien avausklipseistä erilaisia asusteita ja laukkuja tai mitä nyt kukin keksii tehdä.
Joo niinhän tuo syksy hujahti äkkiä kuin kesäkin. Taksvärkit muistan vain omien lasten ajoilta ja johonkin kuntopiiriin olisi pitänyt mennä mutta niimpä se taas jäi, kun ei yksin osaa lähteä. Itsekseen liikkuminen on vähän löysempää, mutta yhtä pakollista:)
Lähetä kommentti