Itse olin tangomusikaalissa. Musiikki oli komeaa ja hienoa kuunneltavaa, sitä olisi voinut olla enemmänkin ja jättää näytelmäpuoli vähemmälle. Musikaaliin sisältyvä näytelmän juoni ei oikein tuntunut miellyttävän meitä ketään, tai kyllä juoni menetteli, mutta sen toteutus ei ollut kiva. Jotenkin se oli ylinäyteltyä, kuin lapsille tehtyä. Meitä ei edes yhtään naurattanut, päin vastoin kuin monia salissa olijoita tuntui hörisyttävän koko ajan.
Laulajat tanssivatkin ihan kohtuullisen hyvin, mutta olisivat saaneet jättää pois tavallista lavatanssijaa markkeeraavan isomahaisen, pienikokoisen miehen koikkelehtimisen. Varmaan oli tuotu mukaan, että katsojalla olisi samaistumismahdollisuuksia, mutta minusta kontrasti hyvien laulajien ja heikon tanssin välillä oli liian suuri, pilasi homman. Kai se on niin, että kun "meitä tavallisia pulliaisia" näkee jokapäiväisessä elämässä aivan tarpeeksi muutenkin, haluaisi lavalla nähdä jotain itseään parempaa ja ylevämpää.
Olihan siellä katsojalle tuttua muutenkin. Varmaan kohdeyleisö oli tällaista vähän varttuneempaa, joka nuoruudessaan on alkanut parinetsinnän lavatanssien tangomusiikin kaikuessa. Ja ainakin meikäläiseen upposi tangomusiikki täydellisesti. Onhan Pohjanmaa ollut perinteisesti tangon luvattua maata. Olen lukenut monien laulajien valittavan, että kun he Pohjanmaalla 60-luvulla ja miksei vielä 70-luvullakin halusivat laulaa jo rockia kuten muualla päin Suomea, tarttui tanssien järjestäjä rinnuksista ja uhosi, jotta "Jonsei ala perkele kuulua tangua, niin tuloo kirvehestä!"
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti