sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Heitetään tällä vesilintua

 Ihan turhaan ihmettelin taannoin, miten äidiltä oli jäänyt käyttämättä hartiahuivi. Minulla itsellänikin on yksi (todellakinko vain yksi?) käyttämätön tavara, tällainen jo 60-luvulla tehty pyyheliinapeitto. Mumma osti minulle nuorena tyttönä ollessani kankaan ja langat, ja niin kirjoin kukat, tein reunoihin reikäompeleet ja virkkasin pitsit.

Kun lähdin opiskelemaan, oli Tampereella silloin kova asuntopula. Tai jos oli asuntoja tarjolla, vuokrat olivat niin mahdottomia, ettei niihin ollut mitenkään varaa. Monen lehti-ilmoituksen jälkeen saimme asunnon vanhan omakotitalon yläkerrasta. Sinne tuli vain kylmä vesi, vessa kellarissa oli koko talon yhteinen. Sinne mentiin muuten alakerrasta naapurihuoneiston eteisestä. Keittiössä oli tiskipöydän yläpuolella pyyheliinanaulakko, johon tämä vaate olisi ollut juuri sopiva pyyheliinojen peitoksi.

Mutta niin hölmö minä olin, että en malttanut siinä asunnossa käyttää pyyheliinapeittoa, johon olin uhrannut erinäisiä tunteja.  Minusta se vaikutti liian hienolta kuluneessa asunnossa. Ajattelin, että kunhan saamme paremman asunnon, sitten voin ottaa käyttöön. Mutta kuinkas kävikään! Eihän sen jälkeisissä asunnoissa ollut koskaan enää sellaisia pyyheliinanaulakoita keittiöissä kuten ennen vanhaan. Voih! ja Huoh! Suuri työ on mennyt tavallaan hukkaan. Yli 40 vuotta olen pitänyt liinaa rullalle käärittynä odottamassa esiinmarssiaan. Vain kerran kymmenessä vuodessa olen avannut paketin näyttääkseni jollekin, että on minulla tällainenkin,  aivan kuten nyt teille :) Siis aina kunhan ensin suurella vaivalla löydän paketin.Voi miksi en käyttänyt sitä aikoinaan! No, enhän voinut tietää, että maailma muuttuisi totaalisesti 70-luvun aikana.

Mikähän tämän kohtalo on? Varmaan jäkipolvi ihmettelee, mikä tuokin mahtaa olla ja heittää tarpeettomana sillä vesilintua.
 

8 kommenttia:

Marmustoi kirjoitti...

Miten hieno! Ehdottomasti vaa koukut seinään nyt ja peitto päälle!

Minz kirjoitti...

Upea, upea! Eikun pyyhenaulakko omaan keittiöön, vessaan, pesuhuoneeseen, mökille tai vaikka sitten jollekin tärkeälle ihmiselle lahjaksi! Oijoi! Eihän tuota kuulu piilossa pitää!

A-L kirjoitti...

Tuli kirjoittamastasi mieleen seminaariin tulo ja ne ullakko- ym asunnot. (Kerran viikossa sai käydä suihkussa.)

Mihin noin kaunis käsityö?
Peilin eteen, avainten piiloksi, nykyiset pyyhkeet eivät taida piiloutua peittojen alle.

Sirkka kirjoitti...

Kyllä vain, esiin vaikka juuri keittiöpyyhenaulakon peitoksi! Hyvä, ettet aikanaan kuluttanut sitä loppuun:) Minä olen suunnitellut tuollaisen tekemistä.

Kirlah kirjoitti...

Voi kuulkaa kaikki! Keittiöön se ei käy, tiskipyyhe on astiakaapin oven sisäpuolella piilossa :) Eikä keittiössä ole seinätilaakaan, eikä muissakaan huoneissa.

Saunan pukuhuoneeseen se ei käy, pyyheliinat niin isoja, ei käy :)

Jos laittaisi vain vessaan pöntön viereen koristeeksi. Ainut paikka, jonne se saattaisi mahtua. Vaikka pieni sekin paikka on :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihana hantuukinpeite. Niitä hantuukinpeitehyllyjä ei tahdo enää löytää kirpputoreilta, mutta puusepät tekevät sellaisia. Meilllä on sellainen pikkuinen hylly peitteineen odottamassa omaa keittiötä. Kyllä sen verran pitää keittiöstäni seinätilaa löytyä. Ja suolasalkkari siihen viereen.

OP

Terttumarja kirjoitti...

Kirlah puhuu totta.
Ei nykykeittiöissä ole tilaa hantuukinpeitetelineelle. :(
On sinulla vaan ihana itsetehty muisto. :)

Kirlah kirjoitti...

OP: suolasalkkari ja tuo peite olisivat kivoja meidänkin keittiössä ja sopisivat kyllä tyyliinkin, mutta ei vain ole tilaa.

Rosina: ehkä täytyy kumminkin keksiä jokin paikka laittaa esille. Kun viimeinenkin tyttönä nimikirjailemani tiskipyyhe on nyt lattialuutunakin jo mennyttä, on tämä enää ainut, mikä muistuttaa niistä entisistä ajoista.