Onko minulla tällaistakin

Sattuneesta syystä jouduin siivoamaan pari kirjahyllyä tänään, ja kirjojen takaa perimmäisestä nurkasta löytyi kaikenlaista mielenkiintoista. Minullahan ei olekaan muuta kuin mielenkiintoista tavaraa, mutta huomasin, että kaikki minun tavarani ovat aina tähdänneet ja tähtäävät jotenkin kieliin ja opetukseen. Tämä on siis ihmisellä elämäntapa, kuten joskus kauan sitten joku saksalainenkin sanoi minulle ihmetellessään, että aina olin häntäkin kuulemma tenttaamassa ja opettamassa jostain asiasta.

Mutta yksi noista löytyneistä kivoista asioista oli oppilaiden minulle joskus abipäivänä tekemät muistikortit. Kaikista kyseisen luokan oppilaista oli kuva ja sitten oli myös toinen kortti, jossa oli oppilaan nimi. Oppilaiden ajatus oli, että saan pelata muistipeliä heidän kuvillaan. Nyt kokeilinkin pelata, vieläkö muistan kaikkien kasvot, välillä meinasi tulla tenkkapoo, mutta nyt luulen yhdistäneeni oikean kuvan ja oikean nimen. Tällainen muistipeli pitäisi olla kaikista luokista! Kiva idea.

Löytyi myös kirja Bra sagt, jossa on kaikenlaisia ruotsalaisia aforismeja, mm. Tove Jansson on sanonut: Det är ingen konst att vara modig om man inte är rädd. Eli: Ei ole mikään konsti olla rohkea ellei pelkää.

Ruotsin kieleen liittyvät myös tulitikkulaatikon kokoiset minisanakirjat, jotka ovat olleet minulla 60-luvulla käytössä. Olen joskus ennenkin kirjoittanut tällaisten minisanakirjojen sanavalikoimasta. Ja hämmästys on todella suuri siksi, että ei ole ymmärretty ottaa vain keskeistä sanastoa minikirjaan, vaan äkkiä selaamalla löytyy mm. tällaisia sanoja: raksi (stropp), valakka (valack), vieremä (skred), huovi (knekt), eittää (bestrida) ja mäsk (mäsk). Totta totisesti, en muista ikinä tarvinneeni edes entisaikoina tällaisia sanoja, saati sitten nykyaikana ja ruotsiksi.

Saksaan liittyvää oli mm. Wilhelm Buschin runoja. Eihän niissä muuten mitään ihmeellistä ole,  mutta ne ovat myös minikirjasessa, tulitikkuaskin kokoisessa. Ja kirjasen olen ostanut pari vuotta sitten Leipzigissa käydessäni. Wilhelm Busch on muuten se henkilö, joka on kirjoittanut Max ja Moritz -runotkin, joita ainakin vanhempi väki muistaa ehkä lukeneensa lapsena suomeksikin.
 Toinen kirjanen saksaksi oli Heinrich Hoffmannin Jöröjukka eli Struwwelpeter. Näitä muistan luetun ainakin kansakoulussa kauan sitten.


Ja sitten hajuvesipullo 4711, Kölninvettä Eau de Cologne, jonka olen saanut jo kauan sitten joltain kölniläiseltä saksalaiselta. Talo, jossa hajuvettä valmistettiin, oli numeroltaan 4711, ja siksi vesi sai tuon nimen. Ennen kun ei itsensä peseminen ollut niin tavallsita, tarvittiin voimakashajuista parfyymia peittämään epämiellyttävät hajut. Kölnisch Wasser on käytetty myös haavojen parantamiseen ja on kai sitä joku juonutkin. Maailmankuulua, mutta minusta ei häävin tuoksuista.
Pitäisiköhän siivota muitakin hyllyjä, jos taas ilmestyisi jotain kivaa :)