Aivoista deletoitava osa

Eräänä päivänä sain puhelinsoiton. Yleensähän ihmisten esittäytymisestä puhelimessa ei saa mitään selvää. Niinpä nytkin ymmärsin vain: "Mmmm krmmmm sttmmm mmstvää".

Ja ennen kuin ehdin vastata tervehdykseen, jatkui juttu eteen päin. Hitaasti reagoivana en ehtinyt mukaaan taaskaan jutun alkuun ja luulin, että joku saksalainen tuttavani soittaa. Yleensähän vieraskielisestä puhelinsoitosta menee kolme ensimmäistä lausetta harakoille ennen kuin aivot ehtivät kääntää oikealle raiteelle ja oikealle kielelle. Mutta kun nyt en kolmenkaan lauseen jälkeen ollut käsittänyt vielä mitään, arvelin, että siellä puhuukin joku englantia.

Kun vähitellen aloin käsittää jotain, olivat ymmärrrettävät asiat vain lauseen fragmentteja, pieniä paloja sieltä täältä: "...Itämeren saastuminen...Omega 6 -rasvoja... hyvää nahalle... öljyä....niin että kuule Kirsti, laitetaanko tulemaan?" Onneksi heräsin siinä vaiheessa ja kiireesti ilmaisin, että kiitosta vain, mutta en tarvitse mitään. Minulta kyllä jäi  pimentoon, mitä siellä kaupattiin, mutta mitä väliä, koska en tarvitse mitään. Lopuksi ymmärsin, että minulle oli puhuttukin koko ajan suomea, mutta virolaisella aksentilla.

Tuo tapaus tuli tänään taas mieleeni, kun vaihto-oppilaan kanssa puhuimme englantia. Kun hän yhtäkkiä vaihtoi suomeksi, en saanutkaan selvää, mitä hän sanoi. Aivot eivät ymmärtäneet suomea, kun olin formatoinut ja digitoinut niille englantiraidan.

Tuo thaimaalainen vaihto-oppilas muuten tykkää kovasti talvesta, on ihan innoissaan lumesta. kylmästä ei niin kovin välitä. Jouluunkin hän oli erittäin ihastunut ja sanoi vaihtavansa uskontoa, että saa viettää joulua! Paitsi eivät kuulemma vanhemmat ilahtuisi sellaisesta. Ja vielä sain selville, että oppilas haluaisi vaikkapa jatkaa opiskelujaan nimenomaan Suomessa!