torstai 6. tammikuuta 2011
Nysäporukkaa
Loman jälkeen kaivoin koululaukkuani ja huomasin, että siellähän on valtaisat kasat kaikenlaisia aineita ja jopa uusintakuulustelutuotoksia. Niissähän sitä vierähtikin taas tovi hyvää loppiaispäivää. Kaivoin esiin koulukirjatkin. Hieman vaikea orientoitua, sillä ainakin kuukausi on mennyt, etten ole nähnyt oppilaitani. En nähnyt keskiviikkonakaan, vaikka koulu alkoi silloin, sillä 80% lukiolaisista on Pietarissa venäjänopen kanssa. Ja koska mukaan on lähtenyt monta opeakin, piti tällaisten rannallejääneiden pitää matkailijoiden tunteja. Minulle sattui vaihteeksi ysiluokan ruotsia, ja minusta oli niin mukava ryhmä että! Tämä Pietarin-matka on itse asiassa oppilaille yksi kurssi. Oppilaat tekevät netissä valtavan määrän tehtäviä venäjän kieleen ja kulttuuriin liittyen ja päälle päätteeksi on Pietariin matka, joka kuuluu kiinteänä osana kurssiin. Itse olen ollut tällaisella myös mukana ja kirjoittanutkin siitä täällä ja myös Pietarin outouksista. Erittäin hyviä ja suositeltavia ja antoisia matkoja.
Mutta noille 20%:lle kouluun jääneille oppilaille on tehty ihan erilainen lukujärjestys kahdeksi päiväksi. Minun kontolle sattuu etäopetusta, sillä etäoppilaat ovat sentään paikalla. Ja taitaa minulle tulla yksi oppilas ruotsiakin opiskelemaan. Huomasin vain, että tähän jaksoon on sattunut päivä, jolloin käytiin tapaamassa etäoppilaita, minun sairaus, sählyturnaukset, ja nyt tämä Pietarin-matka ja mitähän vielä tuleekaan. Jakso on jo puolivälissä ja olen kerennyt ryhmien kanssa käydä vasta yhden kappaleen kokonaisuudessaan, itse ovat räpeltäneet mitä ovat ja sitten sijaisen kanssa menneet toivottavasti eteen päin, en vain tiedä vielä mitä. Joten hihhuliheijaa taas. Odotan tosi innolla jo ensi viikon maanantaita, jos silloin sentään näkisin välillä oppilaitakin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Oppiminen on erilaista kuin ennen ja muuttuu lisää. Niin opettaminenkin.
Niinhän se on, isopeikko.
Jaksaisikohan sitä opettaa muita? Ei varmaan. Nostan hattua teille opeille! Ei riitä,e ttä opettaa, pitää vielä nähdä, että menisi oppi perillekin.
Tällaista se kai on ollut siitä saakka kun keksivät sanan ´projekti`. :)
Opettaminen on mukaavaa. Siinä oppii koko ajan itse. Muistaakseni.
Vilukissi: ilmeisesti opettamiseen pitää sitten olla jonkinlainen kutsumus. Minusta se on niin mukavaa. Luulin aina nuorena, että kaikki muutkin tykkäävät opettamisesta :)
Liisa: just niin. Ja projekteilla ei ole koskaan mitään jatkuvuutta. Ei ole välttämättä mitään vastuuta muusta kunhan saa just vain sen oman projektinsa tehdyksi. Sitten ovatkin rahat loppu ja koko hyvä idea loppui siihen. Rahat menivät kankkulan kaivoon. Kouluelämässäkin on ollut monta tällaista. Tulee mieleen esim. seudullinen yhteinen kansainvälisyyskasvatus, Itä-Suomen internet-projekti ja vaikka kuinka monta muuta.
Odotan mielenkiinnolla, kuka on se ensimmäinen, joka keksii ja uskaltaa sanoa, että projektit ovat sieltä....
Kyllä vielä joku älyää ihan uutena asiana, että kunnon entisajan "hiljaa hyvä tulee" -tekeminen tuo parhaan tuloksenkin.
Lähetä kommentti