Kielellinen huumorikin on yksi huumorin laji, joka ei aukea kaikille. Joku voi nauttia suunnattomasti kielen eri vivahteista ja niiden suomista mahdollisuuksista, joku toinen ei näe siinä mitään vitsiä.
Tässä pieni esimerkki meillä käydystä aamukeskustelusta, kun liian iso leivänpala lähti alas kurkustani kohti vatsan syövereitä ja toi mukanaan kivun tunteita. Jopa siitäkin kehkeytyi tällainen sananvaihto:
-Ottaa kipiää pitkin rintaa kun leivänpala menee alas päin.
-Siis teköö kipiää!
-Eikä, ku ottaa!
-Eikä se mitään ota, eikö se pikemminkin anna!
Tai toinen keskustelunpätkä laittaessani pyykkiä koneeseen:
-Vaihdoitko sinä ne sukkasi saunan jälkeen?
-Vaihdoin tietysti, ja sain vielä vähän väliäkin. Kyllä kannatti!
Eli ei siis kovin korkeatasoisia ole meidänkään puheet. Tällaista kun kuulee aamusta iltaan ja kymmeniä vuosia, meinaa joskus huumorintaju loppua. Toinen suosittu kielellinen pyörittely on meillä sanakiepit. Jopa viisivuotias Aatu on oppinut vaariltaan kielellisen vääntelyn:
A: -Mumma, paista munkki!
Minä: -Täh, nytkö?
A: Hahhaa, muista pankki! Ja muista posti - poista Musti! Kepin palkka - papin kelkka!
Itse ei poika vielä osaa sanakieppejä kääntää, mutta kovasti jo maistelee sanoja siihen malliin. Näyttää nauttivan kaikista kielen suomista mahdollisuuksista. Ymmärtää myös, jos joku puhuu jotain outoa ja tilanteeseen käymätöntä. Hän saattaa tulla supattamaan korvaani: "Taas tuo vaari höpäjää!" Kerran isänsä oli hupsutellut jotain ja tyttäreni oli maininnut, ettei varmaan kellään ole niin hassua ja hupsua isää kuin Aatulla. Poika oli tuumannut: "Nyt sinä äiti narraat, itselläsihän on ollut ihan samanlainen!"
Tekstit
7 kommenttia:
Ihanaa, että muillakin tartutaan näihin sanojen "väänteisiin". Meillä ollaan aina myös tartuttu kaikenlaisiin eri juttuihin ja muotoihinkin. Ihan yksinkertaisuudessaan vaikka niin, että kun lapset ovat kinanneet jostain asiasta tyyliin:
- Ei saa! (tyttö)
- Saapas! (poika)
- Eipäs! (tyttö)
- Saapas! (poika)
- Eiku kenkä! (äiti) tai
- Eiku kaks kenkää! (äiti).
Ja ruokakeskusteluissa varsinkin tulee kovin helposti tartuttua kaikenlaisiin kummallisuuksiin eri sanonnoissa tai sanontatavoissa, mikä vieraiden läsnäollessa voi joskus aiheuttaa vinoja hymyjä, ennenkuin tottuvat, että se kuuluu meidän tyyliin. Se meinaan tarttuu äkkiä. ;D Ja aina hyvällä tarkoituksella, ei pahalla. Siis ei ole ideana nolata ketään, vaan antaa uutta "vivahdetta" mukaan keskusteluihin.
Peikko tykkää ja sananväännöksistä.
Väännöksiä tehdään kielistäkin. Hau meni pois ja heilutti häntäämnsä. On hävyttömiäkin kuten; Annan kirkas otsa på svenska. Sorry!
Minz: Ja minusta myös kiva, että on muitakin joilla on "samanlainen vika" tarttua sanojen monimerkityksisyyksiin. Tietysti hyvällä tarkoituksella.
Isopeikko: uskon, peikot on sellaisia.
äijänkäppyrä: lista on loputon. vaikka metriä paksun kirjan varmaan saisi aikaan "käännöksistäkin".
Ihana Aatu :)
Vallaton: minusta on jännä havaita,e ttä jokin tietynlainen huumorintaju on näköjään ihmisellä jo ihan syntymästä saakka. Tietysti ympäristökin vaikuttaa aina johonkin suuntaan, ja ihminen voi oppia, mutta jotkut asiat näyttävät olevan jo valmiina.
Vielä: tämänpäiväinen ja eilinen kuva ovat Helsingistä, vaikka en meinaa uskoakaan, Annikin ottamia.
Lähetä kommentti