Kenenkähän ymmärryksessä eniten vikaa

Hiljattain kyseli joku lehdessä, onko mahdollista saada tulkki lääkärillä käydessä, jos ei ymmärrä ulkomaalaisen lääkärin "erittäin huonoa suomenkieltä". Minua mietityttää jälleen tuhannennen kerran tuo, mitä kukin oikein katsoo hyväksi kielitaidoksi, ja kenen kielitaito se itse asiassa onkaan huonoa. Minusta vieraan kielen taito tai taidottomuus ei välttämättä ole aina puhujan ongelma, vaan vika voi olla myös vastaanottavassa päässä. Lääkärithän käyvät läpi kovat kielikokeet ja heidän suomentaitonsa testataan moneen kertaan ennen kuin päästetään potilaisiin käsiksi.

Vierasta kieltä puhuttaessa on tärkeä myös se, että lauseen sävelkulku on edes suunnilleen oikea, ja äänteet sen kuuloisia kuin kyseisessä kielessä äänteet lausutaan. Mutta sitten taas toisaalta on niinkin, että samaa kieltäkin puhuvat painottavat sanoja eri lailla eri puolilla maata ja tottumaton voi väittää, että hän "ei ymmärrä mitään". Paikkakunnallamme asui aikoinaan ruotsalainen henkilö. Senhän nyt arvaa, että savolaisella paikkakunnalla ihmiset eivät muutama kymmenen vuotta sitten olleet paljon kuulleet suomea iännettävän ko savolaesittaen. Usein kuulin kritisoitavan kyseisen ulkomaalaisen "erittäin kehnoa kielitaitoa". Joskus oikein kuuntelin, onko se niin huonoa, ja tulokseksi sain, että henkilöllä oli erittäin hyvä sanavarasto ja hän osasi paljon monenlaisia asioita, mutta koska ääntäminen ja painotus menivät hieman metsään, oli ihmisillä tunne, että "tuo ei osaa mitään".

Toisaalta on niinkin, että ihmisten olisi hyvä kuulla omaa ja vierastakin kieltä monella tavalla äännettynä, siten voisi ymmärtää eri tavalla puhuvaa helpommin. Esimerkkinä voisin mainita, että joskus Ruotsissa ruotsalaisten kanssa junassa istuessani sattui vastapäätä istumaan tanskalainen. Ruotsalaiset eivät saaneet tanskalaisen puheesta mitään selvää, minä sentään jotain. Ruotsalaiset nimittäin eivät olleet oman paikalliskielensä lisäksi kuulleet juuri muulla tavalla kieltä äännettävän. Minä sen sijaan en niin tarkkaan osannut ruotsin ääntämystä, joten minulle kävi täydestä kuin väärä raha tanskalaistenkin puhe. (Ettei mene kehumiseksi, täytynee mainita, että on minulle käynyt toisinkin päin).

Ymmärrän täysin sen, että jos lääkärin luona ei ymmärrä oikein hyvin lääkärin puhetta, on se tuskallista, kun on muutenkin hankalaa oman sairauden takia. Mutta kaiken voi kääntää myös voitokseen. Hiljattain kuulin kaverini käyneen ulkomaalaisen lääkärin vastaanotolla ja kaverilla ei kuulemma aikoihin ole ollut niin hauskaa kuin silloin. Huumorilla ja molemminpuolisella yhteisymmärryksellä voi saada näköjään lääkärikäynnistäkin hauskan seikkailun, josta riittää vielä lapsenlapsillekin kertomista.

Ymmärrän myös lääkärin ongelmaa. On kovin vaikea saada selkoa potilaan vaivasta, jos tämä valittaa, että "miä oon olna poteva jo monta päivee ja ohimoloissa jomottaa eikä tuo lainuaminekkaa oo mittää heleppova". (poteva=sairas, lainata=niellä, ohimot voivat savon murteessa tarkoittaa myös nivusia). Jos lääkäri näyttää kysymysmerkiltä, ei auta muu kuin sanoa: "Miä oon netistä kahtona, jotta se on varmaankii sitä porrelioosii".