Aina jokin jumettaa

Minua vainoaa jokin paha henki. Koko talven ovat kaikki käyttämäni laitteet ja vehkeet jumettuneet tai muuten vioittuneet. Joka ikisellä kaupunkimatkalla olen joutunut viemään jonkin vehkeen hoitoon.

Yksi ihmeellinen murheenkryyni on ollut kännykkä. Jo ennen pääsiäistä hävisi silloisesta puhelimestani näyttö. Puhelimeen kyllä saattoi vastata jos joku soitti, mutta en voinut soittaa kenellekään, kun en tiennyt numeroita. Niitä kun ei päässyt selaamaan. Sinne puhelimeen jäi joitain tekstiviestejäkin lukematta, kun ei tietenkään voinut niitä näytön puutteessa selata.

Silloin ei ollut mahdollista käydä ostamassa uutta kännykkää, joten löysin jostain komeronnurkasta isän "perintöpuhelimen". Siihen kävi vanha muistikorttini, mutta minulta hävisi suurin osa numeroista, sillä kaikki eivät olleetkaan tallella SIM-kortilla vaan osa puhelimen muistista. Miten niitä sieltä kaivelet näytön puutteessa.

Laitoimme SIM-kortin isän vanhaan puhelimeen, ja numeroita selaillessani aloin ihmetellä, keitä miehiä minulla oikein onkaan nimiluettelossa. Miehenikin alkoi epäillä, miten paljon miehiä, enkä muka tiedä, keitä ovat. Sitten vasta älysimme, että nehän olivat isän tuttavien nimiä.

Aina näihin päiviin saakka olen keplotellut paremman puutteessa tuolla yllä olevalla puhelimella. Sitten siitä pirahti pohja irti, mutta puhelin toimi kuitenkin. Kunnes nyt sitten tänään vasta oli vihdoin aikaa ja mahdollisuus käydä ostoksilla. Ostin varmuuden vuoksi samaa merkkiä kuin tablettikonekin, ettei tarvitse kauan tuppuroida uuden vehkeen kanssa. Sitä kun on nääs muutakin hommaa ihmisellä :)

Kännykkäkaupassa myyjä vähän aikaa otteli tuon ikivanhan vehkeen kanssa, mutta ei saanut siirretyksi numeroita uudelle SIM-kortille. Nyt nimittäin pongahti etukansikin irti, eikä myyjä saanut osumaan näppäimiä kohdalleen. Minä nyt sitten kotona yritän ekaksi käsiin osuneella tikulla tökkiä jotenkin esiin ihmisten puhelinnumeroita, ettei tarvitse soitella kaiken aikaa nollasatasataan. Tikkukin sattui olemaan järsitty tikkarin tikku pikkuvieraiden jäljiltä. Osaksi taidan vain odotella soittoa ihmisiltä, ja sitten vain tallennan soiton jälkeen numeron.

Onneksi kokeilimme alkajaisiksi miehen kanssa, toimiiko uusi vekotin. Juu, osasin heti soittaa ja äänikin kuului hyvin. Entäs kun mies soitti minulle. Siinäpä tulikin tenkkapoo. Miten herranjestas saan vastatuksi. Olen aina oppinut, että vihreän luurin kuvasta painetaan, mutta nyt ei tapahtunut mitään. Eikä ollut muutakaan nappia, mistä painaa. Soitto tyttärelle: hän ei osannut neuvoa, hänellä oli eri firman puhelin. Soitto toiselle tyttärelle: hänellä oli samanmerkkinen, ja ohje kuului: liu´uta vihreää puhelinta punaiseen päin. No enpä ole ennen kuullut! Mutta ohje toimi kuin toimikin.

Olin itse asiassa ekaksi katsonut käyttöohjeista, mutta ei siellä ollut mitään ohjeita koneen käyttöön. Ainoastaan akun ja SIM-kortin sisäänlaitto ja siinä se. Loput vihkosesta oli pelkkiä varoituksia. Ohjeet löytyvät netistä. Mutta miten voi kukaan netistä etsiä ohjeita, ellei tiedä miten nettiä käytetään.
Netin käytön sentään osaan, mutta osaavatko kaikki uuden puhelimen ostavat.