Kaksi viikkoa on mennyt töissä jo ihan hujauksessa. Siinähän ne päivät menevät kuin aina ennenkin vuosien mittaan. Oppilaat ovat joskus levottomia, joskus rauhallisia. Joskus oppivat, joskus eivät. Ei mitään järisyttävää eikä uutta.
Seiskaluokka meni viime torstaina ns. tutustumisleirille, jollaisella yläkouluun tulleet oppilaat on käytetty viime vuosina. Puoliltapäivin koko seiska opettajineen pyöräili parinkymmenen kilometrin päähän entiselle kyläkoululle ja yöpyi siellä. Heillä oli kaikenlaista ohjelmaa, jotta tutustuisivat toisiinsa paremmin. Seuraavana päivänä pyöräilivät takaisin. Oikeastaan nykyään kaikki tuntevat jo alun alkaenkin toisensa, sillä kyläkoulut on lakkautettu ja kaikki tulevat samalta alakoululta, mutta onpahan vaihtelua.
Vaihtelua tulee kyllä muutenkin. Ensi keskiviikoksi on koko koulu kutsuttu kutsuntatilaisuutta seuraamaan. Sellaisessa en ole ennen ollutkaan. Minulla kun ei ole veljiä eikä poikia, en tiedä armeijaan liittyvistä touhuista juuri mitään. En ole koskaan päässyt seuraamaan valatilaisuuttakaan, Mutta toisaalta, on maailmassa monta muutakin asiaa, mitä en ole päässyt katsomaan, enkä tule pääsemään.
Torstaina aamupäivällä on yläkoulun yleisurheilukisat, joten kyllä äksöniä riittää.
maanantai 27. elokuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Joku on varmaan ajatellut jotakin, kun on kutsunut koko koulun seuraamaan kutsuntatilaisuutta. Joku on varmaan ajatellut jotakin, kun vastasi kutsuun myöntävästi. Luulen, että et ole jäänyt paljosta vaille, kun et ennen ole käynyt. En minäkään tuppautunut aikamiespojan saattajaksi kutsuntoihin. Mutta että koko koulu...
Jeps, olen joskus osallistunut tähän valatilaisuuteen kun esikoinen oli Hiukkavaarassa.. Juhlava tilaisuushan se marsseineen kaikkineen silloin oli. Muuten en tiedä oppimajutuista höykäsen pölähtämää.. vanhempien illat eivät aina tuntuneet kovin hääveiltä, kiitos välillä epäahkerien poikien:)
Viismummoista "joutui" seuraamaan kutsuntoja työnsä takia. Ihan mielenkiintoista sekin. Samoin yhden oman pojan ja sisareni pojan valatilaisuuksissa olin. Kahden poikani valatilaisuuksiin en päässyt. Kyllä minua ainakin kiinnosti. Saahan sinne mennä mukaan, vaikkei omia poikia tai tyttöjä ookkaan.Sisareni pojan valatilaisuudessa koin snkin, että osa porukasta antoi "juhlallisen vakuutuksen" valan vannomisen sijaan. Tuotakaan en oisi tiennyt ilman mukana oloa.
Omien poikien valatilaisuuksissa olen ollut. Juhlavaa oli. Saimme myös syödä hernekeittoa ja pannukakkua. Viime viikolla tapasimme Rantasalmella samassa valatilaisuudessa olleen pariskunnan. Tässä välissä emme olleet tavanneetkaan.
Anna: huomennahan se nähdään, mikä meitä odottaa.
Mustaleski: jaa että siellä on vanhempainiltojakin nykyään!
Viismummoista: varmaan saa mennä mukaan mihin vain, mutta eipä todella ole tullut edes ajatukseenkaan sellainen.
Liisa: jospa minäkin pääsisin vaikkapa lapsenlapsen valatilaisuuteen, siinä minulla on vielä pienen pieni mahdollisuus päästä sellaiseenkin ihan oikeasti ilman "tunkeilua". :)
Tämähän tuntuu vallan mainiolta lukuvuoden aloitukselta. Monipuolista positiivista kokemusta!
mm: olihan se kivaa vaihtelua. Nyttemmin olen saanut kuulla, että monilla paikkakunnilla on ollut kautta aikojen tapana, että kutsunnat aloitetaan isolla väellä.
Lähetä kommentti