perjantai 4. toukokuuta 2012

Laiska töitä luettelee

Minä en uskalla mennä enää kylille. Vähintään joka toinen kohtaamani ihminen kysyy, mitä sinä teet, kun sinulla ei nyt keväällä ole enää tunteja. En olisi uskonut, että ihmiset luulevat, ettei minulla ole mitään tekemistä. Jopa kampaajakin ihmetteli tänään, että "mutta mitä ihmettä sinä sitten oikein teet"!

No eihän tässä ole ennättänyt olla vasta kuin pari-kolme viikkoa tätä tunnitonta jaksoa. Alkupäivät menivät  vielä edellisen jakson kokeita korjatessa, numeroita antaessa, työpöytää siivotessa. Aina joku keksii tulla uusintakuulusteluunkin ja uuden kokeen tekemiseen ja korjaamiseen suttaantuu taas aikaa.

Suuri osa ajasta on saatu menemään myös kaikenlaisten papereiden täyttöön yms, sillä olin siellä ruotsinopettajien seminaarissa Pohjanmaalla, mihin matkaan vierähti peräti viikko, kun piti käyttää hyödyksi matka ja katsastaa kaikki matkan varrelle osuvat sukulaiset ja tuttavat.

Kansalaisopiston espanja jatkui hieman pidemmälle kuin koulun tunnit, ja ne työllistivät jonkin verran "tätä eläkeläisen vapaa-aikaa". Ja muutenkin olen harrastanut espanjaa, kun siihen nyt vihdoinkin on mahdollisuus. Löysin itselleni sopivan kurssinkin Espanjasta, jonne olen varannut matkan parin viikon kuluttua. Siihenkin matkaan saan menemään kokonaisen viikon!

Ja kun kerran on "tätä aikaa", olimme sairasta lapsenlasta vahtimassa pari päivää, minkä jälkeen hän tuli meille koko vapunajaksi, mikä oli sovittu jo ennen lapsen sairastumista. Työssäkäyville pienten lasten vanhemmille ovat tuollaiset hajanaiset viikot kauhistus, sillä nytkään lapsella ei ollut välipäivänä esikoulua, mutta ei myöskään hoitopaikkaa. Toisaalta hyvä, että oli sovittu meille tulo, sillä lapsi ei ollutkaan tervehtynyt vielä ja niin hän joutui sairastamaan meillä kaikki vapunajan päivät. Ei päästy oikein uloskaan mitään kivaa tekemään. Sen verran sentään uskallettiin ulos mennä, että kävimme katsomassa norpan lakituksen vappuaattona. Muilla paikkakunnilla lakitetaan jonkun arvohenkilön patsas kuten Minna Canth tms, meillä norppa.

Hujauksessa ovat päivät siis menneet ja luulen, että niin ne tulevat menemään tästä eteenkin päin. Vasta tänään joudin mennä vähän ulos pensaita leikkaamaan, mitä työtä pitää jatkaa sitten, kun tulee silmuja, että näkee, onko kuolleita oksia.
Ja kevään suursiivouksesta ei ole vielä saatu tehtyä kuin toppatakit pestyiksi ja parin huoneen ikkunat pestyiksi. Ikkunat olivatkin aika ryvettyneen näköiset, sillä hoitokissat ovat työntäneet niihin neniään. Olisiko kannattanut vielä pestäkään, sillä katit tulivat taas hoitoon niin pitkäksi aikaa, kunnes niiden talossa aloitettu remontti on valmis.

Sain juuri tänään postissa näytekappaleen suomenkielen oppikirjasta, jonka ajattelin ottaa ensi kesän suomenkurssille. Olin luullut tekeväni koko kurssin itse, mutta huomasin, että vaikka olin aikonut aloittaa jo heti joulun jälkeen, on vuosi edennyt jo näin pitkälle, eikä vasta ollut kuin runko valmiina. En mitenkään ehdi tehdä kokonaista kurssia alusta asti. Eikä ole sitä paitsi enää intoakaan, sen verran vanhuus vaivaa. Mitäs turhaa, kun kerran on valmiita oppikirjoja joku toinen tehnyt. Kyllä minulla riittää askarointia tuntien suunnittelussakin.

Väittävät, että "vain laiska töitään luettelee", mutta mitäs aina kyselevät.

Ei kommentteja: