lauantai 3. joulukuuta 2011

Lossattuja kissojakin


 Olen koko syksyn käynyt kansalaisopiston kurssilla, joka kantaa nimeä "Vanhat vanuneet". Kyse on siis vanhoista vanuneista villavaatteista, jonkalaisia on viimeisten vuosikymmenten aikana totuttu heittämään menemään, mutta joista tällä kurssilla tehdään jotain uutta. Kurssilaiset ovat tehneet siellä vanhoista villapaidoista aivan valtavan upeita peittoja, tossuja, säärystimiä, tyynynpäällisiä, pallinpäällisiä ja mitä vain ikinä yhdessä opettajan ja muitten kurssilaisten kanssa keksitäänkin. Itse en saanut aikaan kuin kaksi tuotosta. Ja kun muilla paikkakunnilla asuvat tuttavat halusivat tietää, mitä olen kurssilla värkännyt, laitan nyt tähän näytille ne.

Olen pilkkonut kaksi vanhaa villapaitaani, mustan ja punaisen. Paloista ei riittänyt kokonaiseen peittoon, mutta niistä tuli iso saali, jonka annan kissaihmiselle. Molempiin päihin kirjoin  nukkakirjontatekniikalla eli "lossaamalla" kissan. Jos saalia pitää hartioilla, tulevat kissat pystysuoraan eteen. Taakse reunaan tein neulahuovuttamalla kukkia, sillä sekin tekniikka oli itselleni uutta, ja halusin ehdottomasti kokeilla sitäkin johonkin.
Vanhoja mustia trikookangaspaloja ompelin yhteen alapuolelle vuoriksi.

Koska joululiinat tahtovat minulla olla kertakäyttöisiä, sillä aina joku kaataa steariinia keskelle liinaa, revin 80-luvulta säästyneen villakankaisen talvitakkini ja tein siitä joululiinan. Taskunkohdissa oli harmittavasti reiät, mutta opettaja keksi, että laitetaan niihin kohtiin kangas. Sattui sopivasti olemaan käsillä enkelikangasta. Vähän koristelin neulahuovuttamalla, ja kyllä tämä nyt ainakin yhden joulun luulisi välttävän.

Joulun jälkeen minulla ei ole ilmeisesti aikaa mennä tälle kurssille, mutta olen saanut niin paljon uusia ideoita ja oppinut uusia tekniikoita, että voin vaikka kotona tehdä joskus lisää kaikkea. Vanhoja vanuneita kyllä löytyy nurkista.

Tuo lossaustekniikkakin oli ihan uutta. Netissäkään ei tullut hakusanalla "lossaus" minkäänlaisia osumia. "Nukkakirjonnalla" tuli muutama osuma, mutta kone kysyi, tarkoitinko kuitenkin "punakirjonta". En tarkoittanut.
En tiedä, miksi tekniikkaa nimitetään myös lossaamiseksi. Minulla tulee vain koko ajan mieleen, miten Pohjanmaalla ennen lossaaminen oli kehumista ja rehentelyä. Jos joku oli kova lossaamaan, hän ylpeili ja kehui itseään kovasti.

11 kommenttia:

Annikki kirjoitti...

kiintoisaa, kiintoisaa!

Jael kirjoitti...

Tuollaisesta tekniikasta en ole kuullutkaan.Tuohan näyttää melkein kuin kissalta,josta postasin tänään;D

kaisa jouppi kirjoitti...

Kyllä sinä nyt varmaan lossaat, kun olet saanut aikaan noin hienoa kaikkea ;)
Minua sensijaan on ottanut pattiin, kun olen heittänyt karkeajätteeseen muunmuassa sellaisen punaisen neulehamosen, josta nyt olisin saanut tehtyä ylihienon (!) TUUBIHUIVIN.
Kyllä se niin taivahan tosi on, että mitään ei kannattaisi heittää pois.
Toisaalta, kyllä ehkä nurkissa pyörivä ylenpalttinen tavara- ja vanhojen vaatteiden määrä ottaa enempi hermoihin kun se, että niistä ei nyt sitten hävityksen jälkeen saanut tehtyä mitään uutta ;)

Kirlah kirjoitti...

Annikki: nimenomaan mielenkiintoista oli nähdä ja oppia, mitä kaikkea on mahdollista tehdä vanhoista, kuten ennen vanhaan tehtiin. Jopa kaikki irtileikatut saumat kietaistiin ruusuiksi johonkin koristeeksi. Itsellä vain eivät hermot riittäneet. Heitin opettajalta salaa pois kaikki yli jääneet repaleet :)

Yaelian: nukkakirjonta onkin kuulemma vähän unhoon jäänyt tekniikka.
Ja kissa tosiaan näytti vähän siltä oikealta kissalta.

Kaisa Jouppi:
Älä luulekaan että lossaamaan rupean ;) Siellä tekivät ihmiset niin ylihienoja, überschöne, asioita, että nämä kalpenevat. Minulle kun ei ole oikein suotu taiteellisuutta, täytyy tyytyä vain siihen mitä on annettu kyvyiksi.
Tosi, että kaikesta siitä, mitä vuosien kuluessa o heittänyt pois, olisi saanut vaikka mitä. Mutta kun ei ole ollut pakko tehdä. Mutta vielä tulee aika (valitettavasti), jolloin nämäkin taidot ovat kullanarvoisia.

sirokko kirjoitti...

Vau! Lossaamisesta ikinä kuullutkaan. Kaikenlaisia uusia ja vanhoja tekniikoita joista ei tiedä mitään, mutta olisi kiva oppia. Tai en tiedä olisiko enää kärsivällisyyttä yhtään mihinkään.. kun ei ole ihan pakko. Olen kyllä ylen tyytyväinen, että äitini muinoin pakotti minut vapaaehtoisiin koulukäsitöihin, edes :)

Kirlah kirjoitti...

Sirokko: minulla on joskus ollut haave, että kokeilisin kaikkia käsityön tekniikoita. Mutta sittemmin olen huomannut, että niitä tekniikoita on niin paljon, että en varmaan ehdi eläissäni kaikkia kokeilla.

isopeikko kirjoitti...

Kissat ovat kivoja :) Peikko on luullut sen kehumisen olevan trossaamista, mutta se oli kerran ennenkin väärässä :)

Rouva Nordman kirjoitti...

Vau! Miten hienoja! Olet taitava!

Kirlah kirjoitti...

isopeikko: :)

Katilein: kiitos kiitos. vaikka mieli tekee sanoa perisuomalaisesti: no eihän ne nyt juuri minkäänlaisia ole!
Varsinkin kun näki ne muiden tekemät.

Vallaton kirjoitti...

Mielenkiintoista, että lossaaminen on pohjanmaalla kehumista ja rehentelyä. Hesassa lossaaminen tarkoitti teeskentelemistä, vai olisko sillä sittenkin perimmältään sama merkitys? :) "Älä lossaa", tarkoitti mun mielestäni älä valehtele. No ei silti, käsitän joskus sanat toisin kuin muut ja itsekin keksin omia sanoja, jotka sitten sekoittavat elämistä :)

Kirlah kirjoitti...

vallaton: et taida nyt muistaa että on olemassa monta totuutta ;) Sama sanahan voi merkitä eri puolilla maata eri asioita ja niin kuin sanoitkin, eri ihmiset ymmärtävät asiat eri tavalla. Mutta sehän tekee keskustelusta vain mielenkiintoista :)