Kaunis teemapäivä

Hyvää ystävänpäivää! Tämä päivä alkoi ihanissa ja kauniissa merkeissä, eikä pelkästään loistavan auringonpaisteen ansiosta. Opettajainhuoneen pöytä oli koristeltu kauniisti taas teeman mukaisesti. Jokaiselle oli arvottu ystävä, jota muistaa jotenkin tänä päivänä. Ideana on se, että kohde ei saa tietää, kuka hänen ystävänsä on. Joskus joku on juoksuttanut ystäväänsä koko päivän ympäri taloa etsimässä vihjeiden mukaan lahjaansa. Aina kun ystävä luulee ajojahdin loppuvan, löytyykin uusi vihje, missä lahja voisi olla. Tai ystävälle voi järjestää muuta mukavaa.

Itse vedin arvontalappuni viime viikolla pois, kun luulin, etten tänään mene ollenkaan kouluun, kun minulle sattuu tässä jaksossa eläkepäivä maanantaiksi. Mutta olihan minulla ylioppilaskuuntelun valvonta heti aamusta. Ja piti korjata vielä yksi koekin ja piti huolehtia viime jakson numerot koneelle ja laittaa koetulokset menemään etäpaikkakunnalle. Jos olisin arvannut, että minulla luttaantuu työpaikalla aikaa kuitenkin puolille päivin, olisin ihan hyvin voinut osallistua ystävänpäivätempaukseen.

Oli minun paikalleni laitettu jo aamulla laatikko suklaapusuja! En vain tiedä keneltä, enkä varmaan saa tietääkään. Olen saanut ystävänpäiväkorttejakin, vaikka en tapani ja periaatteitteni mukaan itse laita koskaan ystäväpäiväkortteja. Mutta alan lämmetä pikkuhiljaa asialle. Mukavaahan tämä loppujen lopuksi on. Ystävänpäivänä on hauskan näköistä, kun ihmiset saattavat löytää kortteja tai lahjan yllättävistä paikoista.

Aamulla oli hauska katsoa, kun suuri osa oppilaista kulki iso pahvisydän kaulasta roikkuen. He keräsivät halauksia. Aina kun olivat halanneet jotakuta, halattu kirjoitti nimensä sydämeen. Kiva idea sekin.