Tänä iltana ovat abien potkiaiset. Monena vuonna oppilaat ovat kutsuneet opettajiakin mukaan, mutta kun osanotto opettajien taholta on viime vuosina ollut laimeahkoa, eivät tuoneet yleistä kutsua. Tai sitten en vain ole nähnyt, kun en itse ajatellut mennä.
Potkiaisiakin on vuosien varrella ollut monenlaisia. Ihan omista lukioaikaisista potkiaisistani on jäänyt tosi kivat ja hyvät muistot. Sekä opettajat että oppilaat olivat juhlasalissa, kakkoset olivat tehneet jokaiselle potkittavalle abille jonkin kivan hatun. He olivat tehneet myös jokaiselle oman laulun, jota korvat punaisina kuunneltiin. Mukana oli myös kaikenlaisia kivoja leikkejä.
Kun tulin tänne opettajaksi, oli lukio niin nuori, että vasta kahdet ylioppilaat olivat valmistuneet täältä. Ei ollut vielä ehtinyt tulla juuri perinteitäkään. Ihmettelin kovasti, kun oppilaat viettivät potkiaisia jonkun kesämökillä jossain korvessa keskenään. Kunnes sitten yhtäkkiä 80-luvun puolivälissä yksi luokka keksi, että se haluaa pitää koko koulun kivat yhteiset potkiaiset, sellaiset jollaiset haluaisivat itselleenkin pidettävän. Tyyliltään ne olivat yhtä kivat ja lämminhenkiset kuin omani aikoinaan.
Sellaisia olikin sitten monena vuonna. Oppilaat keksivät usein luokanvalvojalleenkin jotain erikoista. Muistan kerrankin, kun minut luokanvalvojana laitettiin juhlasaliin sängylle makaamaan koko tilaisuuden ajaksi, eikä koko aikana saanut nousta ylös. Arvatkaa oliko hauska makoilla sängyllä koko ilta!
Jossain vaiheessa tuli luokka, joka ei kovin viitsinyt panostaa ohjelmaan. Siitä lähtien potkiaiset ovat olleet vähän laimeita, leikit vähän pikkulasten silmille sopimattomia tai muuten tylsähköjä. Opettajat eivät olleet enää kovin innostuneita menemään niihin. Varsinkin, kun oli jo vuosikausia nähnyt potkiaisia ja toiseksi halusi viettää vapaaillan perheensä parissa. Yksi perinne, joka on säilynyt kauan, on valtava järkälemäinen patja, joka raahataan koululle urheiluhallille, ja abit heitetään sille potku takamuksissaan.
Saa nähdä, ovatko laitosmiehet saaneet koulun portaat puhtaiksi jäästä. Kun lunta tuli valtavat määrät, ei sitä kukaan harjannut pois, vaan lumi tallaantui kovaksi portaille. Jo kaksi viikkoa sitten miehet yrittivät jollain sulatusaineella sulattaa portaiden jäätä, ja sulihan se, mutta jäätyi saman tien entistä kovemmaksi ja muhkuraisemmaksi. Portailla on nyt ainakin 10 cm paksu jää. Suojakelillä olisi lumet ollut helppo lapioida ja harjata pois, mutta ei näkynyt ketään sitä työtä tekemässä. Heittivät vain vähän hiekkaa pinnalle.
Kaksi viikkoa on pääportailla ollut kieltotaulut ja -nauhat, ettei saa kulkea. On kuljettu sivuovista. Miehillä on ollut ukaasi, että portaat on saatava kulkukuntoon huomiseksi, kun on penkkarit. Vähän joka päivä siellä on joku käynyt hakun kanssa hakkaamassa, mutta kaiketi ilman mainittavaa tulosta. Eilenkin näytti kaksi miestä siellä olevan, ainakin tupakoivat ihan pääoven edessä. Oikein piti rehtorin käydä mainitsemassa, ettei koulun alueella saa tupakoida. Taisivat miehet siitä suuttua ja lähtivät lopullisesti pois. Mitenkähän portaiden käy?
Tekstit
2 kommenttia:
Potkiaiset ovatkin mulle ihan uusi juttu. Ei taida olla täälläpäin niin tapana. Ei ainakaan nyt tyttären lukiossa ole mitään tällaista toimintaa, eikä viime vuonnakaan ollut. Isäntä muisteli, että heillä oli ennen penkkariajoa tapana käydä kiusaa tekemässä ykkös- ja kakkosluokkalaisten tunneilla. Heittelivät vedellä täytettyjä palloja ovista sisään ja tällaista. Sitten penkkariajon jälkeen alkoivat kakkoset valmistautua vanhojentanssiin. Silloin siihen meni vain yksi iltapäivä. Nykyään ilta ja seuraava päivä (ainakin tanssijoiden osalta) kierrellessä alueen muita kouluja tanssin merkeissä. Mikä mahtaa olla minkäkin koulun tuttu perinne ja mikä on matkittua muualta? Sitä ei kait enää nykyään taida kukaan tietää...
Minz: Ja minulle on ihan yllätys, että potkiaisia ei vietetäkään joka paikassa!
Pitäneekin muistella noita entisiä penkkari- ja vanhojenpäiväjuttuja myös.
Lähetä kommentti