Työkaveri kertoi, miten hän oli kerran puhunut enostaan, jolloin eräs tuttavaperheen lapsi oli hämmästellyt: "Ai Eno! Sehän on samanniminen kuin meidänkin Eno!" Eli lapsi oli luullut enoa etunimeksi.
Itse asiassa kertoja puhui enokasta. Vaikka olen asunut jo kauan Savossa, ei sanan merkitys oikein ensi kuulemalla auennut. Kukahan sitten on setukka? Tai olisikohan tätikkä kuitenkin tutumpi? Viime mainittua olen minäkin kuullut useastikin käytettävän. Enokka, setukka ja tätikkä ovat enon, sedän ja tädin hellittelymuotoja, joita syntyperäiset savolaiset viljelevät puheessaan ihan jokapäiväisesti. Kukas sitten on papukka? No pappa tietysti!
Hellittelymuotoja voidaan tehdä täällä vaikka mistä nimestäkin. Kummallista, etteivät nuo sukulaisuussanat olleet ennen tulleet eteeni, vaikka olen joskus kirjoittanutkin kyseisistä diminutiiveista. Eräs toinen kertoi, kuinka tällainen tätikäksi nimittely oli alkanut ärsyttää erästä hämäläistä vierailijaa, ja tämä oli alkanut puhutella saman mallin mukaan Eilaa elukaksi. Oikeastihan muuten tuokin hellittely on Eilukka.
P.S. ei voi mitään, mutta mielessäni setukka assosioituu setukaisiin, jotka ovat Kaakkois-Virossa elävä alkuperäiskansa.
Tekstit
8 kommenttia:
Toisen omasta eroava puhe saattaa ärsyttää kovastakin. Siitä saa aikaan tappelujakin. Peikko on nähnyt.
Minä kun olen luullut, että savolaiset ovat KIÄRIÄ. VIÄNTÄVÄT ja KIÄNTÄVÄT asioita! Olen kuullut noin sanottavan "varmalta taholta".
Ihan väärä luulo näköjään.
Ihana oli lukea noita savolaisten käyttämiä hellittelynimiä.
Vain tuntevat ja rakastavat ja välittävät ihmiset puhuvat hellittelysanoilla JA VIELÄ SUKULAISISTAAN!
Eläköön savokkalaiset! :)
PS. Minuakin kutsuu eräs ystävätär KAISUKAKSI. Lie varmasti alkujuuriltaan savolainen :)
Lisäänpä tähän vielä, että itse asiassa tuo elukka-sanakin on samanlainen diminutiivimuoto elo- ja elu-sanoista, ihan samoin kuin lutikka on luteesta.
Ja vielä: Huomasin vahingossa sellaisenkin asian, että kun olin laittanut sattumalta sienien kuvia postaukseen ja otsikkona oli setukoita, kuulostaa nyt minusta siltä kuin olisin tahallani tarkoittanut otsikolla noita sieniä, sillä espanjassa seta on sieni ja siitähän olisi silloin hellittelymuoto setukka!!!
Enohan on myös erisnimi, paikkakunta *hih*.
En ole kuullutkaan tätykästä ym. enkä ole alkuperäinen savolainenkaan. Äitykkä ja isukka on tuttuja.
Minua jotkut sanovat Marjukaksi, vaikka en ole :)
isopeikko: Toden totta. Minkähän takia on niin, että jos itse haluaa puhua niin kuin haluaa, ei anneta toisenkin puhua niin kuin tämä haluaa. On joutunut allekirjoittanutkin murreriitoihin mukaan, puhumattakaan siitä, että maailmalla (ja Suomessakin) on kieliriitoja.
kaisa jouppi: kyllä savolaiset ihmisistä välittävät ja ovat ystävällisiä, siitä ei voi moittia. Sinäpä sen sanoit, ehkä juuri sen takia tuo hellittelymuoto onkin itäisissä murteissa.
Sinulla on kiva kaveri kun noin välittää sinusta.
Mutta ei tuo hellittely kokonaan ole vierasta lännempänä Suomeakaan: Jaanuska, Leenukka jne kuulostavat ihan tutuilta lännempänäkin.
Markka: Eno ja Enonkoski ovat tosiaan erisnimiä, eno tarkoittaa suurta virtaa.
Marjukkahan on hellittelynimi Marjasta, mutta sitä on alettu pitää myös omana eri nimenään. tällaisiahan on monia muitakin. Jos sinua sanotaan Marjukaksi, ole vain onnellinen!
Uskallan olla eri mieltä noista hellittelynimistä.
En koskaan ole esimerkiksi pitänyt siitä, että äitiä ruvettiin nimittämään äiskäksi ja isää iskäksi.
Miksi sana äiti ei kelpaa?
Veljeni appivanhemmat taas puhuivat vävypojastaan sellaisella lyhennetyllä versiolla, että äitini loukkaantui. Sanoi, että jos ihmiselle on ristimänimi annettu, niin sitä ei pidä toisten ihmisten muuttelemaan.
Että tälläisiä tosikoita täällä meidän suvussa. :)
Rosina:
Se miltä sana kuulostaa kenenkin korvissa, on subjektiivinen asia. Yleiset kutsumanimet ja nimien lyhenteet tai hellittelymuodot ovat yleisesti käytössä, eikä puhuja aina voi tietää, miten joku niihin suhtautuu.
Haukkumanimet ovatkin sitten jo ihan eri juttu.
En minäkään oikein tykkää noista äiskästä ja iskästä.
Lähetä kommentti