Kääk millaista koulunpitoa

  

Onneksi alkoi viimeinen viikko tätä jaksoa. Luulisi helpottavan, kun ei ole sitten enää etäopetustakaan  ennen kuin talvella. Ihan jo surkuhupaisaksi on käynyt tuntien pito etänä abeille. Kun yhteys pitää ottaa kolmannen kunnan tyhjän luokan kautta, saattaa luokkaan tulla kitaransoittajia tai siivoojia tai muuten vain on käytävään ovi auki, jolloin sieltä kuuluu kaiken maailman metelöintiä häiriten meidän opiskelua. Tai sitten siellä ei aina muisteta laittaa koneita päälle meitä varten, heillä kun ei ole omia oppilaita sillä kurssilla. 

Tai sitten jos yhteys sattuu joskus pelaamaan hyvin, ei oppilaita kiinnostakaan minun tarjontani. Ihan sama, pitääkö sanoa jag kom vai jag kommade, "" ymmärtäähän ne kuitenkin" ja "  olenhan minä aina ennenkin sanonut näin!"

Viime perjantaina oli ylioppilaskirjoituksissa äidinkielen tekstitaidon koe, joten abeista oli minulla paikalla vain yksi ja etäoppilaista yksi. Ei saatu yhteyttä kolmannen paikkakunnan kautta. Huvikseni kokeilin suoraa yhteyttä. Ihme ja kumma, yhteys toimikin ja näin kerrankin kunnolla, minkä näköinen oppilaani on, kun hän näkyi koko ruudun kokoisena. Tähän asti on pitänyt arvuutella, kuka kukin on olemuksen perusteella ja siitä, missä kohtaa luokkaa istuvat. Paitsi tytön olen kyllä erottanut pojista aiemminkin!

Mutta olisi ollut liikaa vaadittu, jos sekin tunti olisi mennyt suunnitelmien mukaan. Meiltä lähtevä kuva jumettui paikalleen, joten sama vaikkei olisi kuvaa ollutkaan. Ääni sentään kuului. Päätimme tehdä vanhoja ylioppilaskirjoituksia, sillä etäoppilaallakin oli mukana saman vuoden vihko  kuin meillä. Mutta kun piti tarkistaa vastauksia, olikin etäpään oppilaalla syksyn vihko, meillä kevään! 

Ei kai siinäkään vielä suurta ongelmaa olisi ollut, jos olisin vain käynyt hakemassa vastaukset kyseiseen vihkoon. Mutta kun minä en löytänyt mistään sitä vihkoa. Eli meillä ei ole siis sinä syksynä ollutkaan keskipitkän ruotsin kirjoittajia, joten ei ollut siten koko koetta. Voi itku, tällä kurssilla ei ole sitten mikään onnistunut! En osaa sanoa ensimmäistäkään asiaa, mikä olisi mennyt hyvin.

Kohtuullisuuden nimissä on mainittava, että kolme neljästä tämän jakson kursseista sujuu ihan kohtalaisesti, jokin ehkä peräti hyvinkin. Tämän lisäksi vaihto-oppilaan opetus menee mukavasti, mutta juuri tuo abikurssin sujumattomuus saa kaiken muunkin näyttämään niin mustalta.  Kääk.

Enkä osaa sanoa, onko seuraava asia minun kannaltani positiivinen vai negatiivinen: Tänään minulla piti alkaa kansalaisopistossa suomen kurssi ulkomaalaisille, vaihteeksi jatkokurssi. Vain kaksi oli ilmoittautunut, mutta menin kuitenkin paikalle katsomaan, jos joku vaikka tulisi ekalle tunnille ilman ennakkoilmoittautumista. Ei ollut muita. Harmittaa, sillä nämä ilmoittautuneet olisivat olleet innokkaita. Toinen oli venäläinen, toinen saksalainen. Olin jo kovin riemuissani tästä saksalaisestakin, mutta kurssia ei nyt sitten tulekaan. Todella harmi. Meillä ehti olla jo niin mukavaakin sen varttitunnin aikana, jolloin odottelimme mahdollisia muita opiskelijoita. Toisaalta, näyttää minulla tätä askaretta riittävän ilman sitä kurssiakin.