Päivän retkellä

Eilen teimme kaverin kanssa pienen kotiseuturetken Kymenlaaksoon. Pääkohteena Kouvolan Elimäellä Mustilan Arboretum. Tämä Arboretum on 120 hehtaaria ja yli 200 eri puulajia käsittävä luonnontilainen puisto. (Arboretum tulee latinan sanasta arbor, puu). Vaikka sinne ei ole kuin 200 kilometriä, en ole siellä ennen käynyt.

Tällaisen ei-ammattilaisen kannattaa mennä sinne juuri tähän aikaan, kun valtavat rhododendron- ja atsaleapensaat kukkivat. Vaikuttavaa, sillä vaikka itselläni on alppiruusupensaita, eivät ne ole vuosien mittaan tulleet juuri puolta metriä suuremmiksi. Jos haluaa ostaa myös erikoisten puiden taimia, täällä se on mahdollista.

Kuusankoskella sattui tietysti matkan varrelle myös Pentikin tehtaanmyymälä. Näissähän on aina käytävä, vaikka vain ihmettelemässä. Sain pidetyksi rahoistani kiinni, varsinkin kun uusimpien astioiden ruutukuviointi ei oikein silmääni miellytä. Muut Pentikin tuotteet ovat ihan kivoja, en kuitenkaan itse ole niitä keräillyt.
Samassa yhteydessä oli myös Pentik-Galleria, jossa oli esillä Pentikin kahden ystävän Puuta ja lasia -näyttely. Minähän en tietysti mitään taiteesta ymmärrä, joten menköön se vain sivumaininnalla.

Näimme matkalla myös Kuusankosken valtavat paperitehtaat. Voi mahdoton sen kompleksin suuruutta. Vieläkin harmittaa, että en viitsinyt nousta autosta sen vertaa, että olisin kuvan ottanut. Olen pari kertaa käynyt Imatran Kaukopään tehtailla ulkomaisten vieraiden kanssa, mutta ei se muistaakseni minuun niin suurta vaikutusta tehnyt kuin tämä. Ja joka paikassa tehtaat kun vielä sijaitsevat kaikkein kauneimmilla paikoilla.

Kouvolassa onnistuimme löytämään vanhan Kaunisnurmen museo- ja käsityöläiskorttelin. Minusta kiva idea, että kokonaisen korttelin puutalot on säästetty ja lunastettu kaupungille ja niihin perustettu museoita ja käsityöläispajoja. Tällaiset erikoisuudet ovat kiehtovampia kuin suomalaisten kaupunkien keskustat, jotka kaikki ovat täsmälleen samanlaisia. Nytkään ei kauaa viitsinyt kiertää kaupunkia ihmettelemässä, kun vastaan tuli ne kaikki mitä joka ikisessä muussakin kaupungissa: Otto, Lindex, Rosso, Suomalainen kirjakauppa, K-kenkä... Tietysti hyviä silloin kun niitä tarvitsee, kuten mekin näitä kaikkia myös tällä kertaa, ja olisimme kiukustuneet, ellei niitä olisi heti löytynyt :), mutta jos haluaa nähdä jotain erikoista, niin...

niitä on oikein etsimällä etsittävä. Tällainen sikojen vessa oli koristeena yhden talon pihassa puutalokorttelissa. Usein tuntuu, että matkustaessa juuri vessat ovat ne parhaat elämyksiä antavat kohteet. Niissähän ei ole mikään koskaan samanlaista.

Jo vessan vetäminen on seikkailu. Jos on juuri oppinut, että vessoja pitää vetää narusta, ei se enää päde seuraavassa paikassa. Siellä pitääkin työntää, painaa, vetää tai kiertää tapista. Jos ei löydykään tappia, onkin se jonkinlainen rengas tai ketju tai nuppi tai laatta tai pieni piste tai jokin muu, mitä et ikinä etukäteen arvaa.

Mikäli turisti on jo oppinut löytämään ja arvaamaan, missä huuhtelupainike sijaitsee, keksitään piilottaa se eri paikkoihin. Jos se ei ole säiliön päällä, ala etsiä seiniltä, kokeile sokkona vähänkin seinästä erottuvia kohtia. Ellei onnistu, mene kontallesi pytyn alle ja kokeile painella vähän sieltä sun täältä. Vihdoin onnistut löytämään jonkin liikkuvan painikkeen ja kun painat, ponnahtaa roskiksen kansi silmillesi. Seuraavasta napista pyyhkäisee jäniksenkäpälä naamasi. Ei käy yksitoikkoiseksi matkustaminen.