Toissapäivänä kokoonnuimme vielä vihoviimeiseen kokoukseen jakamaan kieltentunteja. Niitä on jaettu keskenämme jo kuukausikaupalla. Tuloksena on ollut, että kaikille riittää töitä, mutta kysymys onkin kuulunut: minkälaista? Aina kun on kukin lähtenyt kotiin tyytyväisenä, että leivän päälle riittää ensi talvena voitakin, onkin tullut jokin suuri kaiken mullistava muutos. Joku oppilas muuttanut paikkakuntaa tai jokin ryhmä saadaankin jakaa kahtia jne. Nyt pitäisi kuitenkin kaiken olla selvää.Terveystietoa, uskontoa, maantietoa... siinä aineita, joita olisi ollut tarjolla. Joku niitä tyytyväisenä ottikin, sillä niitä on kuulemma huomattavasti helpompi opettaa kuin kieliä, joita saa varsinkin yläkoulussa jankkaamalla jankata. Kielissä kun pitäisi ensin saada oppilas käsittämään asia, ja lopulta se ei vielä riitä pitkällekään. Sanoja ei välttämättä muista, ellei oppilas tee itsekin asian eteen jotain.
Joltain taholta kuulin ihmeteltävän, miksei yksinkertaisesti anneta kenkää jollekin, jolloin jaettavaa olisi taasen reilusti. Ei asia ole niin yksinkertainen. Ei mielellään potkaista pois esim. ihmisiä, joilla on eläkkeeseen enää yksi tai kaksi vuotta, kun työtä kuitenkin on. Jonkunhan niitä muutamia yli jääneitä tuntejakin on pidettävä. Paikkakunnalla ei ole koulutuksen saanutta opetushenkilökuntaa reservissä. Tunnit jää sitten niille, jotka paikkakunnalla vielä suostuvat asumaan! Sekin siis vielä - ei tänne ole tunkua!
Joku ihmetteli myös, miksi me saamme keskenämme sopia, kuka mitäkin opettaa, miksei rehtori vain yksinkertaisesti määrää pottia tasan! Se nyt vasta huonoa johtamista olisikin, juuri sellaista, millaisesta johtamistyylistä monia johtajia Suomessa haukutaan! Ehkä tyyli sopii joillekin aloille, muttei ainakaan kouluun.
Jokaisella ihmisellähän on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Yksi opettaa mielellään alkeita, toinen mieluummin pitemmälle edenneitä. Kaikkein viisainta on antaa ihmisten ensin valita itselle mieluisimmat alansa ja vasta lopuksi se, mikä ei tahdo sopia kenenkään luonnolle luontaisesti, jaetaan yhdessä sopien. Näin saadaan kurjuutta kaikille tasan. Vasta sitten, jos jokin työalue ei tahdo kelvata kenellekään, puuttuu johtaja asiaan ja yksinkertaisesti määrää. Ja sellaisissa töissä kuten valvonnat yms. voi ihan hyvin vain määrätä.
Kaikki ei aina ole sellaista, miltä se asiaa tuntemattomasta näyttää.
Tekstit
7 kommenttia:
Peikkokin voisi ruveta opettajaksi :) Oppilaita ainakin naurattaisi :)
Joittenkin johtajien tarvii, ihan vain siksikin, kun ne on johtajia.Kauan sitten virkapaikassani me viranhaltijat rupesimme ajamaan sellaista asiaa, että rehtori ei saisi omin nokkinensa erotella tuntiopettajia, jos ne ei häntä mielistele. Mitä tapahtui? Saimme kaikki vastaamme - myös ne tuntiopettajat, joiden asiaa ajoimme. Heidät olisi nimittäin HETI erotettu, jos olisivat allekirjoittaneet.
Isopeikko: minä aina itsekseni arvuuttelen, että peikko on itse asiassa opettaja, ainakin puhuu niin viisaita.
pianistms: Minulla on aina ollut onni työskennellä alaisetkin huomioonottavien johtajien alaisena.
Mutta kun olen kuullut tuollaisista tapauksista kuten mainitsemasi, olen vasta käsittänyt, että ei kaikilla ihmisillä olekaan pyrkimys hyvään yhteistyöhön, eivätkä kaikki ihmiset työskentelekään pyyteettömästi. Monenlaisiin juniin näyttää olevan porukkaa.
Meidän tuttavapiirin opettajista suurin osa joutuu myös opettamaan "fachfremd" eli vieraita aineita. Yksi matikan opettaja otti vapaaehtoisesti maantiedon, mutta palasi seuraavana vuonna häntä koipien välissä taas matikan pariin, kun luokassa sattui olemaan kamalan viisaita ja näsäviisaita lapsia, jotka tiesivät planeetoista sun muusta niin paljon, että hän sai jatkuvasti komplekseja. Oli luullut, että hän tuosta vain lonkalta opettaa niitä pikkupoikia.
Onhan esimiehellä aina työnjohto-oikeus ja -velvollisuuskin. Ei se tarkoita sitä, että alaisia ei otettaisi huomioon, eikä sulje pois hyvää yhteistyötä. Se, että työntekijät saavat keskenään jakaa tehtävänsä, ei automaattisesti ole hyvää johtamista, vaikka joihinkin paikkoihin (kuten ilmeisesti sinne teille) se varmasti sopiikin.
Allu: Itse en varmaan sopisi reaaliaineiden opettajaksi. Ainakin silloin, kun lapset olivat vielä koulussa, ja joskus piti heidän läksyjään kuulustella, oli tosi vaikea tietää, mitä kysyä, eli mikä olisi sen kaiken sälän keskellä tärkeää.
tai ehkä hankaluutena oli se, että en ollut itse aiheeseen perehtynyt, joten punaisen langan löytäminen oli vähän hakusassa.
Meita: olet oikeassa, minusta nimenomaan esimiehellä on velvollisuus johtaa työpaikan asioita. Ellei niin tapahdu, alkaa vähitellen työntekijöiden keskuudesta nousta esiin pikkujohtajia.
Tietysti aina tilanteen ja työpaikan mukaan. Hyvä johtajahan osaa arvioida, mikä kulloinkin on parasta.
Ja mitä tuohon meidän työpaikkaan tulee, jokainenhan opettaa tietysti ensisijaisesti niitä aineita ja tasoja, joihin hänet on ensisijaisesti palkattu, joten niissä ei ole paljon keskustelemista. Ongelmia tuottaa vain se, että kouluissa tilanteet elävät. Ryhmien muodostuminen on nykyään niin paljon kiinni oppilaiden valinnoista, muodostuuko johonkin aineeseen ryhmiä. Tänä vuonna esim. ei lukion ekalle tullut yhtään saksaa. Siitä seuraa, että minulle pitää saada jotain muuta tilalle.
Lähetä kommentti