Miten kääntäisin tunnelman

Vasta vähän aikaa sitten muistin, että olin saanut viikonloppuna hommakseni kääntää taas paikallisen taidenäyttelyn taulujen nimet saksaksi. Se oli tehtävä tänä iltana ennen huomenaamuista matkalle lähtöä, koska tulemme vasta juuri ennen juhannusta takaisin. Ja kuten tavallista, nimien kanssa saa aina pähkäillä. Onneksi esim. norppa, Saimaa, unikko, ruusu, suopursu, auringonnousu tai -lasku ja lumme ovat tavallisia aiheita, joiden saksalaiset nimet olen jo oppinut muistamaan. Yksinkertaisia käännettäviä ovat myös linnut, vaikka niitäkin saa aina etsiä uudestaan, sillä kun niitä ei koskaan muulloin tarvitse kuin näin kerran vuodessa näyttelyyn, pääsevät unohtumaan. Nytkin oli tiiraa, kuikkaa, meriharakkaa. Kuvassa muuten meriharakka, joka saksaksi on osterinkalastaja. Mutta annas olla, kun ensi vuonna taas tauluja käännetään, siellä onkin jokin tavi tai silkkiuikku, ellei peräti taivaanvuohi.

Mäntykukkakaan ei ole mänty+kukka saksaksi vaan kuusiparsa. Ja yhtä haileanvärisiähän ne ovatkin. Saksaksi oikeastaan osuvampi nimi. Ja sitten kun soitan tehtävänantajalle, ilmenee, että ei siellä kuulemma olekaan kuvattu mäntykukkaa vaan männyn kukka! Ei kun uusiksi kaikki. Eikä sellaista supisuomalaista asiaa olekaan, joka ei taiteilijoita inspiroisi: Väreilyä, Hetki ennen sinisyyttä, Aamuhämärissä, Taianomaisia aamuhetkiä... Asettaudu siinä sitten taiteilijan sielunelämään ja yritä saada samantunnelmainen nimi aikaan!

Paikalliset ilmaukset ovat niitä pahimpia käännettäviä: nuotanvetovene, venekuuri, sima... näitä kyllä riittää. Mitähän on kuvattu taulussa, jonka nimi on Sinitakit? Pitäisikö kääntää vaikkapa poliiseiksi vai onko siellä jonkin maan armeijasta kyse? Hah hah, arvasitteko, että ne olivatkin pingviinejä!