lauantai 9. tammikuuta 2010
Nakkeja hiirille ja naakoille
En tahdo millään tottua siihen, että täällä päin ihmiset ostavat hiirille nakkeja. Luulisi niitä hiiriä silloin oikein vilisemällä vilisevän! Tottahan hiiret nakeista tykkäävät. Minä sen sijaan ostan hiirille aina killeröitä. Eivät vain kaupassa koskaan ymmärrä, mitä haluan, pitää selittää virallisesti: Haluaisin hiirenloukkuja.
Tuota hiirinakki-sanaa käännellessäni keksin hyvän kielivoimistelulauseen, jota on mukava sanottaa ulkomaalaisilla lyhyen ja pitkän vokaalin erottamiseksi:
-Älä nakkaa nakkia naakalle!
-En mä nakkaakaan. Eihän siellä ole naakkaakaan.
Ei vain kuulosta yhtä ärtsyltä kuin se kissanrääkkäys: En mä rääkkääkkään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Ehdin tässä jo ihmetellä, miten pitkälle eläinsuojelu menee, kun hiiriä aletaan pakkastalvena ruokkimaan nakeilla, mutta sitten tajusin, mistä on kysymys.
Sanat ovat kyllä loputon riemun lähde. Tuo rääkkääkkään rumuudessaan on varsinainen helmi :)
Killeröitä minäkin olen viritellyt, joskus on iskenyt kipeästi sormilleni. Nakki-sanan käyttö ei oikein mene ymärrykseeni.
Mutta ei mennyt miehelleni haltija-sanankaan käyttö. Täällä kun haltiooraan kakaroota.
Minäkin ihmettelin, miksi ihmeessä hiirille pitää nakkeja ostaa :o
Nakit meni ohi tämänkin suun. Mutta tuota pitkien vokaalien harjoitusta aion kyllä testata lapsillani..
Nakki napsahtaa hiirellekin. Niiltä kannattaa ottaa nirri pois nakeilla, ne kun ovat niihin jo tottuneet.
Mä en miälestäni rääkkääkkää sua, kun sanon, notton ilahruttava juttus.
Meinas mennä nakit ohi, mutta sitten hoksasin. Kyllä äidinkielemme on vaan rikas ja monitahoinen... ja joskus vaikeakin. Kivan kielijumpan olet keksinyt.
Voi kun minä olen onnellinen, että minulla on nyt mustaa valkoisella näyttää kaikille, jotka katsovat minua kummasti, kun väitän, että hiirinakki merkityksessä hiiriloukku ei ole kaikille tuttu!
Kiitos teille kaikille!
Lähetä kommentti