En etsimällä etsi virheitä lukemistani teksteistä, sillä tässä itse kullekin sattuu kaikenlaisia möhläyksiä. Mutta joskus tulee esiin tilanteita, että joutuu palaamaan tekstin alkuun yhä uudestaan ja uudestaan saadakseen selvää kirjoittajan tarkoituksesta.
Tämänaamuisessa Länsi-Savossa oli lause, joka pisti miettimään mikkeliläisten äitien yliluonnollisia kykyjä viime sotien aikana: "Äiti kuoli pommituksessa ja 5. tammikuuta illalla hän käveli lapsi sylissään pakkasessa pois palavasta kaupungista". Hattua täytyy nostaa senaikaisille äideille. Tuohon en olisi kyllä minä kyennyt!
***
Tekstinkäsittelyohjelmien automaattiset toiminnot eivät aina ole ihmisaivojen veroiset. Hiljattain huomasin jossain lehdessä, että tekstinkäsittelyohjelma oli jakanut sanat riveille miten sattuu. Tekstissä puhuttiin seksi-nostolaista. Ihmettelin, pitääkö seksin näkyvyyttä mediassa siis vieläkin nostaa, kunnes ymmärsin, että tarkoitetaan seksin-ostolakia.
Joten tällaisia ihmetyksiä tällä kertaa.
Tekstit
11 kommenttia:
Minä pelkään, että omaan tekstiini alkaa näitä kummallisuuksia myös pujahdella! Olen nimittäin jo pitkin viime vuotta havainnut hyvin helposti lukevani otsikoita aivan väärin ja suuresti vielä ihmetellytkin niitä ennenkuin olen ymmärtänyt itse vain hahmottavani sanat huonosti: viime hesarin kuukausiliitteessä oli karttakuvaa näiltä katoavilta saarilta, luin atolli-sanan säännöllisesti autotalliksi! Ja ihmettelin, miksi ihmeessä jonkun perheen autotalli on merkitty ja etsin yhteyttä kunnes huomasin että minähän se vain luen väärin...
Nuo yhdyssanat menevät tekstinkorjausohjelmissa aina hauskasti. Mitenköhän kauan kestää, että yhdyssanat ylipäätään säilyvät, niin paljon niitä jo kirjoitetaan erilleen ihan julkisesti. Meillä on lähellä Farkku Soppi...
Kuuluukohan ikääntymiseen luetun väärinymmärtäminen?
Minulle käy nykyään usein niin.
Paikallinen fysiopalveluiden myyjä lähettää tietyin väliajoin mainospostia, jossa on paljon kirjoitusvirheitä, esimerkiksi yhdyssanat kirjoitetaan järjestelmällisesti erikseen ja isoja kirjaimia käytetään pienten sijasta.
Kukaan ei näköjään halua huomauttaa kyseisen palveluyrityksen omistajalle räikeistä oikeinkirjoitusvirheistä. Ihmettelenkin, mikä siihen on syynä.
Oikeikirjotus on katoavaine luonnovara, saatikka ymmärrettävä kirjotus. Akan mokellusta ei toinna täs yhteyvves mainita, puututaa ennemmi vaik maakuntalehen otsikoihi. Täänaamusist parraite hykerryittää maakuntalehen otsikko: Sikavirus myös syksyn kausirokotteeseen. No nii onkii, ko se on sit kerra sairastettu, ni tuski tulloo toista kertaa.
Olen itsekin ruvennut lukemaan ja kirjoittelemaan kaikenlaisia asioita väärin yhä enenevässä määrin. Ajattelisin, että se ei välttämättä olisi ikääntymiseen liittyvää (voihan sekin olla yksi syy), vaan ehkä niinkin, että kirjoitan enemmän kuin ennen. Aivot jotenkin väsähtävät.
Vaikka toisaalta, aivothan pysyvät virkeinä toiminnasta. - Mikä tästä selvän ottaa, aivotutkijoilla olisi töitä!
En usko, että ihan heti yhdyssanoja aletaan ainakaan suuremmassa määrin erikseen kirjoittaa. Siitä se vasta epäselvyyksiä ymmärrettävyyteen syntyisi. - Ja syntyy: sen verran olen keskustelufoorumeita lukenut, että olen nähnyt, miten epäymmärrettävää tekstiä siellä voi olla.
Mielenkiintoinen aihe!
Itselläni on oikein pakkomielle "korjata" tekstejä.
Kun nyt "vanhoilla päivilläni" ryhdyin ns paluumuuttajaksi, olen huomannut suomenkielessä suuria muutoksia.
Mutta tv katsellessani joskus ihmetyttää miten valtavasti löytyy käännös ja -kielivirheitä.
Jotkut tekstit on niin huonosti käännetty , että ihan ärsyttää lukea:)
Hmm.. aiheesta voisin kirjoittaa omassa blogissani!
Verbaaliterveisin; Rea
Rea: kirjoita kirjoita, tulen viivana lukemaan!
On siinä tosiaan aika äiti!
Hyvää tätä vuotta sinulle, Kirlah!
No, hyvä kun et seuraa mun virheitä;-) Hiukan annat ehkä anteeksi, kun muistat, että äikkä ja ainekirjoitus aian kymppi, mutta nykyään sitä vain tulee virheitä. Kutsun niitä armeliaasti näppisvirheiksi. Kun paljon ja nopeasti kirjoittaa, kaksoiskonsonantit ja pitkät vokaalit tuottavat ongelmaa. Kun tein sitä varsin arvostettavaa Joulupuu on rakennettu kirjaa, kirjoitin useaan kohtaan kusipuu;-) Tämä on siis pahinta, kun sille virheelle löytyy vielä oikein merkitys ja usein loukkaava/hävettävä tms.
Kirlah, nyt vuoden ensimmäisenä kirjana tein Siilin eleganssin. Tämä kirja on kuin sinulle tehty! Siinä Renéellä on kissa, jonka nimi on Leo (Tolstoin mukaan), mutta hän haluaisi, että kissan nimi olisi Kielioppi! Nauroin itselleni ja sitten muistin sinut. Friikki mikä friikki. Kirja on hauska ja älykäs, joten älä vain ohita♥
Hehee, aikamoinen amatsoni tää äiti kyllä on ollut!
Mulla on itselläni kokemusta siitä, että kun puhuu jonkun jutun monet kerrat läpi samalla tavalla, niin sitä alkaa sekoilla sanoissaan. Välillä ei edes muista, kertoiko jo sen lauseen mitä oli aikeissa sanoa vai eikö kertonut. Olin nimittäin yhden kesän Luostarinmäen käsityöläismuseossa oppaana, ja kesän lopulla me oppaat alettiin skitsoilla harva se päivä :-D Työkamuni esitteli ämmänlänkiä amerikkalaisille ja kuvaili kahden hengen versiota ensin ihan oikein että "this is for two people", mutta kun piti esitellä sitä perinteistä yhden hengen versiota niin "this is for one" -lauseen sijasta suusta tulikin että "and this is for fun". Siinä oli sitten jenkeillä ihmettelemistä että miten se vedenkanto yksin nyt niin hauskaa voi olla.
hehehhe...hyvä juttu!
Allu: kiitos kiitos.
Leena Lumi: toisaalta hauska tuo kirjoitusvirheesi, mutta toisaalta tuollaiset ovat tosi kiusallisia, kun omalle kohdalle sattuu.
Hih, pitääpä tutustua tuohon opukseen. Kiva, että minut muistit ;)
Kutri: Minä nuorempana ihmettelin joitakin ihmisiä, kun saattoivat kertoa kolmekin kertaa saman jutun kuin uutena uutisena. Kunnes kauhukseni sitten kerran huomasin, että sellainenhan sitä on itsekin!!! voi jee.
Vilukissi: joskus todella tuntuu, että tahaton huumori on hauskinta huumoria:)
Lähetä kommentti