Viime postauksen ikuisuuskysymys naisten työssäkäynnin ja lastenhoidon yhteensovittamisesta on tuonut esiin mm. ajatuksen siitä, miksi ei ole enää kotihengettäriä entisajan tyyliin. Lapsia tulisi kotiin hoitamaan henkilö - ei tarvitsisi näitä raastaa ylös sängystä kesken unia. Mahdollisuuksien mukaan tämä henkilö voisi siivotakin ja laittaa ruokaa. Lasten kanssa oleminen on toisaalta täyspäiväistä hommaa, joten olisi tietysti tapauskohtaista, mihin kaikkeen muuhun aikaa riittäisi. Miksi perheenäidit yrittävät selvitä kaikesta mahdollisesta itse? Tästä olen usein keskustellut ihmisten kanssa, ja kaikki tuntuvat kannattavan kotihengettäriä. Onhan joissakin perheissä au-paireja, mutta se ei todellakaan ole kovin yleistä, ei ainakaan Suomessa. Kaikilla ei ehkä tällaiseen ole taloudellisesti mahdollisuuksia, mutta hyvin monilla nykyään kuitenkin.
Mikäli oikein muistan kuulleeni, on ehdotus kodinhoitajista joskus poliitikkojen taholta tyrmätty kovin ottein. On muka alentavaa hommaa!! Eikö se kuitenkin olisi hyödyllisempää ja antoisampaa kuin työttömyyskorvauksella elely?
P.S. ei muuten tunnu olevan yhtään helpompaa nykyisillä pienten lasten vanhemmilla kuin ennenkään. Suuri osa tuntemistanikin vanhemmista joutuu jatkamaan opiskelujaan työn ohessa saadakseen pitää edes sen vaivalla saamansa työn, puhumattakaan uranoususta. - Joten ei todellakaan ihme, jos kaikki eivät halua hankkia lapsia. Eli lasten sovittaminen sopivaan ajankohtaan on taiteilua.
Tekstit
11 kommenttia:
Kotihengetär on sinänsä kaunis idea, muttei varmaankaan toimi nykyisillä työehdoilla. Verotuksen vuoksi hyvätuloistenkaan nettopalkat eivät riitä kalliiden asuntojen jälkeen maksamaan bruttopalkkaa ja sosiaalikuluja lastenhoitajalle. Au pair -toiminta taas voi olla aika raastavaa, kun vieras ihminen on koko ajan läsnä perheen elämässä. Sen sijaan olen kuullut hyvää palautetta sellaisilta perheiltä, joissa on esim.palkattu kahden tai kolmen perheen lapsille yhteinen hoitaja. Hoitaja ja lapset kiertävät perheiden kodeissa vuoroviikoin ja sen perheen vanhemmat hoitavat ruoat sille viikolle.
Meidän lapsemme ovat olleet pieninä perhepäivähoidossa ja olemme olleet siihen tosi tyytyväisiä.Paikallislehdessä oli juuri juttua perhepäivähoitajien surkeista palkoista. 10-tuntinen työpäivä oikeuttaa 1700 euron palkkaan. Lisäksi he saavat jotain kulukorvauksia ruoka- ja muihin hankintoihin. Pohjanoteerauksena jutussa mainittiin, että kunta maksaa 50 euroa/lukukausi leikki-, ulkoilu- ja askarteluvälineisiin. Sillä rahalla ei oikeasti saa yhtään mitään! Eipä ihme, että perhepäivähoitajatkin ovat katoava luonnonvara erityisesti pääkaupunkiseudulla. Sääli!
Just pari päivää sitten luin Hesarin nettikeskustelusta, kuinka kodin siivouttaminen on moraalisesti väärin. Mistä tällainen ajattelu oikein tulee, en ymmärrä. No, meillä ei käy siivooja, kun en haluaisi ketään vierasta meille huhkimaan. Tai ainakin siivoaisin ensin itse, ennen kuin näyttäisin kotiani edes siivoojalle... Ihmeellinen tapa sekin, mistä lie periytynyt.
Kirlah, en minä nyt niin kauhean vanha ole, mutta silti meillä oli kotiapulainen. Näin oli myös ystävieni perheissä. Osa oli varakkaita, osa keskiluokkaisia tai aleman keskiluokan perheitä. Meillä oli minun lapsuuden koko ajan sama ihana Elli, mutta sitten kun muutimme ja pikkusiskoni syntyi vaihtuivat myös kotiapulaiset.
Kun minä itse olin Iltatähteni kanssa uskoamttoman asian edessä: lapsi ei päivähoitoon, vaan hoitaja kotiin, oli pelkkä ajatus selvitä kotiapulaisen palkasta aivan mahdoton, vaikka mieheni ansiot kohtuulliset, sillä minä olin haluamassa yliopistoon vihdoinkin lukemaan historiaa...Summa summarum: kaikkein edullisinta oli minun jäädä kotiin pitkällä fysiikalla ja neljällä kielellä luuttuamaan lattioita, mutta etenkin hoitamaan lasta.
Se on faktaa, että työttömänä on moni nuori ennen kuin kotiapulaiseksi lähtee ja siitä on minulla näyttöä, kun pari uraohjusystävääni on hakenut lapsenlikkaa. He saivat, mutta aikuiset naiset, jotka tarttuvat myös muuhun, vaikka ei ole pyydetty. Ehkä näin heille ja etenkin lapsille paras!
Kirlah, tätä asiaa koskeva kirjoitukseni on nyt blogissani nimellä Viisi naista aamuruskossa.
Kotihengetär...mikä olisi sen ihanampaa! Siis silloin, kun lapset ovat pieniä, ei vain taida perheillä olla varaa enää sellaiseen. Katson omaa tytärtäni, joka vuorotyössä olevana taiteilee pienen poikansa kanssa...aina pieni syyllisyys, kun on pakko nukkuakin joskus päivisin ja heti herättyä (ja nukkuessakin) on alitajunnassa, että äkkiä hakemaan isän viemä poika hoidosta kotiin. Vuorotyötä on niin monessa paikassa...äiti saattaa olla valvomassa yöllä muiden nuorten unta, kun oma lapsi tuhisee kotona. Voi kun pystyisikin vaikuttamaan siihen, että olisi varaa pitää joku hengetär kotona. Kirjoituksesi oli hyvä. Enkä todellakaan tajua, miksi kotiapulaisen työ olisi alentavaa!!
Elina Koivisto: perhepäivähoitajat taitavat myös olla katoava luonnonvara juuri tuon pienipalkkaisuuden takia. Toisaalta koti on silloin kuin työpaikka, aina vieraita lapsia. Vaatii ilmeisesti tietynlaista asennetta.
Mutta on onneksi olemassa perheitä, jotka moiseen ryhtyvät, jopa yöllä. On vuorotyössä ja yöllä työssä olevia vanhempia, jotka vievät lapset päiväkotiin päivällä, ja hoitoperhe hakee lapset illalla päiväkodista omaan perheeseen yöksi. Tämä esim. silloin, kun paikkakunnalla ei ole varsinaista yöpäiväkotia.
Kato nyt tätäkin: juuri tuota tarkoitin, että on kummallisia tahoja, jotka pitävät sitä moraalisesti väärin. Miksi???
Siloinhan pitäisi ajatella, että kaikki palkkatyö on moraalisesti väärin. miksi ei sitten tueta yksityisyritteliäisyyttä, jos kerran ei saa toisella teettää työtä: Kas siinäpä pulma.
Leena Lumi: kummallinen on yhteiskuntamme. Hoetaan, että on työttömyyttä maassa, mutta on paljon töitä, jotka eivät kelpaa kenellekään. Kukahan on keksinyt, että kaikenlainen työ ei ole arvokasta.
Mutta yhteiskunnassa on sama trendi kuin firmassakin: ensimmäinen sukupolvi rakentaa, toinen nauttii ja kolmas hävittää. Ilmeisesti on menossa nyt jo ties kuinka mones sukupolvi, joka vain vetäisi lonkkaa, eikä ymmärrä, että vain työnteolla pidetään hyvää elintasoa yllä.
(Jos jollain nousi tästä karvat pystyyn, niille sanon: huom! tämä on taas vain kärjistystä).
Vilukissi: Silloin kun omat lapset olivat pieniä, minusta oli absurdia, että omat lapseni olivat koko päivän päiväkodissa vieraan tädin hoivissa ja tämän omat lapset olivat puolestaan minulla koulussa päivän.
Absurdia ja hullua on sekin, että kun vaikkapa jonkun opettajan lapset sairastuvat, ope jää kotiin moneksi päiväksi näitä hoitamaan. (mikä sinänsä tietysti on hyvä asia).
Koulussa on sitten monta päivää kadulta temmattu sijainen, joka ei ole kuin "lapsenvahtina" oppilaille, kun ei ole osaamista opettaa kyseistä asiaa. Eikö tämän kadulta tulleen olisi voinut palkata suoraan kotiin sairaita vahtimaan.
Kirlah, viimeinen esimerkkisi kuvaa hyvin, miten kaikesta modernista ja muka tehokkaasta ja suunnitellusta ei synykään muuta kuin absurdia elämää ja hulluja tilanteita.
Vilukissi, älä syyllisty! Olin itse ihan sairas syyllisyydestä ,kun joka aamu herätin puolivuotiaasta asti ensimmäistä lastani (en voinut pitää enempää äityslomaa, sillä tein työtä, joka vaati minua ja oli vaara joutua ulos ellen olisi palannut PIAN). Tee mitä tahansa, ettet syyllisty!
Minä muuten lämpimästi suosittelen au-pairia! 90-luvulla kallein hoitomaksuluokka oli suurin piirtein sama kuin au-pairille eu:n suosittelema palkka, joten menot pysyivät noin samana kuin hoitoon viedessäkin. Tosin mekin aluksi saimme koti-ikävöivän nuoren naisen, joka järjesti itsensä kotiin ja meille superkotihengettären tilalle. Saksalaissuomalaisten Rengas-lehti on upea kontakti, ymmärsin, että siellä oli useitakin nuoria (tai ainakin äitejä) jotka halusivat tulla petraamaan äidinkieltään.
Virolaisia au-paireja ovat monet myös kehuneet.
Lähetä kommentti