sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Epävarmuus pahinta


Epävarmuus on pahinta, mitä ihminen joutuu kohtaamaan. Selvä tieto jostain pahastakin asiasta on helpompi kestää kuin epätietoisuus. Meidät on nyt kuitenkin laitettu erittäin epävarmaan olotilaan kaikin puolin.

Saimme juuri lukea lehdestä, että vasta huhtikuussa esitetään kunnanhallituksen päätettäväksi lukion kohtalosta, otetaanko syksyllä uudet oppilaat vai ei. Miten on mahdollista, että päättäjät eivät tiedä, että oppilaiden haku alkaa nyt koht´sillään? Nyt pitäisi olla oppilailla jo tiedossa, minne het paperinsa lähettävät. Huhtikuussa on jo liian myöhäistä. Kuka uskaltaa jättäytyä sen varaan, että hakeutuu tänne lukioon ja vasta huhtikuussa saa tietää, että ei tänne otetakaan ketään? Sen jälkeen on enää mahdoton päästä muihinkaan lukioihin, paikat on silloin jo täytetty!

En tiedä, onko vetkuttelu tahallista vai ihan käytännön sanelemaa. Asiat ovat mutkallisia senkin vuoksi, että meillä ei nyt ole rehtoria, joka hoiti myös koulutoimenjohtajan tehtäviä. Siitä seuraava pykälä ylös päin on henkilöstöjohtaja (vai oliko se hallinto- vai sosiaali- vai joku muu johtajanimike) on erittäin pitkällä sairaslomalla. Ja kun kenenkään tilalle ei ole otettu ketään sijaista, vaan odotellaan ja katsotaan ja ihmetellään, ei kukaan jouda omien töidensä ohella hoitaa kaikkea tätä sekavaa vyyhteä. Oman sekavuutensa asiaan tuo sekin, että ala- ja yläaste muutetaan ensi syksystä lähtien yhtenäiskouluksi. Johtajuusmuutoksia tulee siitäkin.

Epävarmuutta ja sekavuutta luo sekin, että ei pitkään aikaan ole täytetty enää vakinaisia virkoja. Uudet opettajat otetaan tuntiopettajiksi, jolloin monet käyvät täällä vain päiväseltään perheen asuessa kaupungissa. Nuoret käyvät täällä vain vähän hankkimassa kannuksia kunnes saavat vakituisen viran joltain isommalta paikkakunnalta. Nytkin on yksi opettaja jäämässä äitiyslomalle tässä kuussa, joten hän sanoi itsensä kokonaan irti. Myös yksi luokka-avustajista on äitiyslomalla, eikä hänen tilallaan ole näkynyt ketään.

Minun kohdallani ei olisi ongelmaa, jos olisin nuorempi. Hakisin uutta paikkaa ja sillä selvä. Mutta en halua enää tässä iässä mihinkään mammuttikouluun isojen ryhmien kanssa ottelemaan. Eikä kukaan varmaan minua huolisikaan. Viisi vuotta pitäisi keksiä vielä jonkinlaista hommaa. Uskon, että aina sitä jotain löytyy, mutta millaista ja mistä, se on se ongelma. Suurin ongelma on juuri epävarmuus: pitääkö ryhtyä toimenpiteisiin jo nyt vai vasta esim. vuoden kuluttua. Sen kun tietäisi, helppoahan tämä elämä olisi.

11 kommenttia:

Villasukka kirjoitti...

Inhoan epävarmuutta ja sitä on ilmassa täälläkin. Oppilaat vähenevät koska lapset vähenevät. Niistä vähistäkin yhä harvempi lukee lyhyitä kieliä. Ensi syksynä meillä on tod. näk. yksi kieltenope vähemmän (se viimeinen tuntiopettaja). Toisella yläasteella on yksi tuntiopettaja vielä ja ala-asteen (sen isoimman) en-ope on vihdoinkin jäämässä eläkkeelle. Toivottavasti vaan rehtori siellä ala-asteen puolella ymmärtää kuinka kipeästi me tarvitsisimme ala-asteen tunteja... Ja meistä kaksi on ihan innokkaitakin käymään pihan toisella puolella.¨

Sitä meinaan kysellä, että eikö erikoistehtävistä voisi päättää jo mahd. pitkälle keväällä? Tietysti tulee joitain muutoksia opevaihdoksien takia tai jotain voi jäädä auki, mutta eikö jo keväällä voisi päättää, että esim. minä jatkan koulukirjastoa ja lukkareita, niin silloin tietäisin saavani siitä tietyn määrän tunteja enkä tartteisi opetustunteja niin paljoa... Ja palkanlaskija tykkäisi kovasti jos mahd. paljon tiedettäisiin etukäteen.

Millan kirjoitti...

Voi kurjuus. Toivottavasti kaikki ratkeaa parhain päin.Entisellä kotipaikkakunnallani vanhemmat järjestivät juuri koululakon, kun kunta oli päättänyt lakkauttaa hyvin toimivia kyläkouluja.Monia muitakin ihan älyttömiä koulua koskevia päätöksiä täällä on tehty selvästi puutteellisen asiantuntemuksen varassa.

Raivostuttavinta noissa päätöksissä onkin minusta usein tapa, jolla ne tehdään: täysin kuntalaisia ja esimerkiksi koulun henkilökuntaa kuulematta. ei voi kuin ihmetellä sitä, miten vähän on halua ottaa toisten tarpeita huomioon, vaikka valtuutetut on sinne valittu nimenomaan kuntalaisten asioita ajamaan.

Jael kirjoitti...

Epävarmuus on tosiaankin vaikeaa ja kyllä pitäisi osata päättää ajoissa niin että mahdolliset pyrkijät ainakin saisivat sen tietää.

Rouva Nordman kirjoitti...

Olipa kurja lukea tätä, koska tuo päättämättömyys ja byrokratian kangertelu vaikeuttaa niin monen elämää.

Olen kanssasi samassa uskossa, töitä löydät varmasti, mutta kaikkein eniten toivon, että saisit tehdä työsi sinulle mieluisassa, tutussa paikassa.

Elina Koivisto kirjoitti...

Kuulostaapa kamalalta! Aivan uskomatonta, että voidaan toimia tuollaisella aikataululla.

Voimia ja siunausta epävarmuuden keskelle! "Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen."

Sauerkraut kirjoitti...

Kuulostaa kamalalta, tosiaan. Sitä se varmaan onkin. Eikös yhteishaku ole jo ensi kuussa?

Kyllähän se nyt ennen hakuajan alkamista pitäisi päättää, otetaanko uusia oppilaita vai ei!

Minusta on kurjaa, kun pieniä kouluja suljetaan. Isoissa kouluissa on muutenkin jo tarpeeksi ja liikaakin porukkaa. Ja koulun kadotessa hiljenee ja tyhjenee aina koko kylä ja paikkakunta.

PS: Kiitos vierailusta blogissa!

Allu kirjoitti...

Kamalaa tuollainen epävarmuus. Luulin, että Suomessa on nuo kouluasiat paremmin hallinnassa.

Leena Lumi kirjoitti...

Kaunis kuva, jännä sävy.

Epävarmuus on suhteellinen käsite.

Kirlah kirjoitti...

Villasukka: tilanne siellä kuulostaa samanlaiselta kuin meillä vielä noin 10-15 vuotta sitten. Oppilasmäärän väheneminen osattiin laskea, mutta mitään ei saatu tehdyksi asian hyväksi. Nyt ovat kaikki nostaneet kädet ylös.

Millan: Meillä on oppilasmäärä jo todella vähäinen. Mutta emme ymmärrä, miksei voi sitten selvästi sanoa, että se on loppu nyt. Silloin asia olisi selvä ja jokainen tietäisi toimia tuon tidon mukaan. Mutta kun vetkutellaan ja pallotellaan...

Kirlah kirjoitti...

Yaelian: tuleville oppilaille tilanne on todella huono. Jo sisään otetut viedään loppuun asti. - Tai ainakin on niin luvattu!

Katilein: nimenomaan byrokratia ja päättäjien ymmärtämättömyys suututtaa. Omalta osaltani en ole kovin huolissani, kyllä aina jossain kieltenopettajaa tarvitaan.

Elina Koivisto: kiitos kannustavista sanoista.

Kirlah kirjoitti...

Sauerkraut: Kukahan se on keksinyt,e ttä kaikkien pitää käydä koulua suurissa yksiköissä. Ja mitä on seurauksena? Tuo mitä tänään julkaisin uudessa postauksessani - pelkkää pahoinvointia!

Allu: Alaspäin mennään kuin lehmän häntä.

Leena Lumi: tästä kuvasta kiittäkäämme ystävääni Annikkia.
Epävarmuus suhteellinen käsite? Hmm, en juuri osaa ottaa sitä tässä yhteydessä sillä tavalla!?