Uutta jaksoa on koulussa käyty jo kolme viikkoa, ja minä olen ehtinyt ryhmien kanssa vasta kaksi kappaletta kustakin kurssikirjasta. Vaikka jo vanhastaan tiedän, että tämä jakso, johon sisältyy joulu ja penkkarit, jää tyngäksi oppimisen kannalta, minulle käy vähän joka vuosi samoin kuin muille suomalaisille lumen kanssa: joka vuosi se pääsee yllättämään.Mutta enhän minä mitenkään voi arvata etukäteen, että kuoroharjoituksiin viedään oppilaat tunneilta joka vuosi useammin ja aiemmin, yrityskurssilaiset lähtevät päiväksi Jyväskylään, abit lähtevät johonkin kouluun tutustumaan, liikunnanope keksii pitää kokonaisen sählyiltapäivän koko koululle, ja vielä muutama muu tapahtuma. Ja ensi viikolla olisi vielä kaksi päivää koulua, mutta normaali tunninpito lopetetaan maanantainakin jo kello 13, minkä jälkeen on joulujuhla. Tiistaiaamuna kirkko ja puuronsyönti.
Minua ihan kauhistuttaa, että abien kirjassakin on kahdeksan kappaletta, jotka oli meininki lukea, mutta jos jakso on jo puolivälissä ja vasta kaksi kappaletta luettu, ei hyvältä näytä. Minä jos meinaan hieman hermostua tilanteeseen, ovat ihmiset sitä mieltä, että minä vain olen turhan niuho, ihmisen elämässä kuuleman mukaan pitää olla muutakin kuin koulua.
Voi herra paratkoon, on niillä oppilailla varmaan muuta elämää ollut ihan tarpeeksi, ainakin oppimisen määrästä päätellen. Tänäänkin joku alkoi ihmetellä, miten ihmeessä voi tietää, onko jokin sana en- vai ett-sukuinen. Esitin, että eihän sitä voi ulkomaalaisena automaattisesti tietääkään, ne täytyy vain opetella. Tähän eräs: -Mitä, olisko ne artikkelitkin pitänyt opetella?
Tai kun kokonainen kappale käsittelee lapintiiraa (silvertärna), joka esiintyy melkein joka lauseessa, hämmästelee joku, miten kummallisia sanoja tehtäviin on tungettu. -Miten näin outoa sanaa voi tietää, kiukuttelee joku kirjaa selaten. Minä en sanonut enkä neuvonut, mitäs kuorsasi tekstinkäsittelyn aikana!
Outoa on sekin, että jos tekstissä on jokin suhuäänne, stjärna (tähti), ääntävät kaikki sen aina kuten kirjoitetaan. Mutta kun oli tämä silvertärna, väänsivät kaikki siihen järjestään suhuäännettä. Näkevät sellaista, mitä minä en näe! Tämä tärna eli tiira on muuten sama sana kuin ne Lucia-kulkueessa laulavat tytöt. Tärna on alunperin tarkoittanut palvelustyttöä (sama kuin saksan Dirne). Tiernapojat sen sijaan ovat niitä tähtipoikia, jotka ovat tiernoja just siksi, että suomalaiset ovat stjärnan aina ääntäneet väärin.
Joten kyllä ne oppilaat tarvitsisivat minua ja jokaisen mahdollisen tunnin. Eivät ole vielä ylioppineita. Mutta olen onnellinen, jos edes pari kappaletta vielä ehditään ennen kuin potkiaiset ja penkkarit painavat päälle. Mutta liekö kukaan muu huolissaan mistään, onko murhetta kenelläkään muulla kuin minulla.
Tekstit
9 kommenttia:
Arvaa vaan huvittiko tarinasi. Minä olin Ailin tunneilla todellinen täärna. Et ehkä muista silloista olemustani!
On murhetta ja hulia täällä, toki ei ulkomaisista sanoista, mutta kuitenkin ... miten jokainen ilta voi olla niin lyhyt ja viikko niin pitkä ja kuitenkin lyhyt..kuka loi kiireen?
Pahoittelen, että olen täällä taas. Luin blogisi uudelleen ja rupesin täällä sohvalla hamuamaan turvavöitä ylleni. En tiedä miksi! Tietenkin tarinasi takia, mutta en saa selvää mikä elementti siinä vaikutti eniten. Ehkä miellän asioita liikaa lukiolaiseni silmällä.
äijänkäppyrä: pahoittelen minäkin, mutta siksi,e ttä minulla on paha tapa sanoa asioita juuri niin kuin ne ovat. Sellaista eivät kaikki kestä, asioita pitäisi siloitella. toisaalta, miksi ne siloitteluista tulevat.
Toisaalta taas pitäisi lieventää. Kirjoitettaessa ei nimittäin voi käyttää ruumiinkieltä eikä ilmeitä ja eleitä, joten lukija saattaa saada ihan väärän kuvan. Pitäisi osata lukea ydin rivien välistä.
Tämä Bloggerikaan ei tykkää kirjoituksistani. Tämä on kolmas kerta, kun yritän tätä lähettää, onnistuukohan nyt.
Vilukissi: kysy hiljaa itteltäs ;)
Mutta joulunalausaika on kiireistä ja ongelmallista, vaikka kuinka yrittäisi pitää suitsista kiinni.
Kyllä osasit hyvin kuvailla, näin silmissäni kuorsaavat ja muuten torkkuvat oppilaat. Tällaista tämä on ... alakoulun puolellakin. Kysytään ihan selviä asioita ja vastataan siihen mitä ei kysytä...;)
Kiireestä vielä; yritän ottaa rennoin rantein vaikka sisällä myllertää, kun pitäis ehtiä niin monta asiaa...
Mansikki: Olen todella onnellinen, että olen ollut opettajana aikana, jolloin koulumaailman ongelmat eivät olleet vielä niin pahoja kuin nykyään. Kyllä tämä loppukin tästä jotenkin räpelletään.
Kylläpäs taas osuit ihan naulan kantaan. Ettäkö oikein artikkelitkin pitäis OPETELLA! Ei tietenkään, kyllähän ne tipahtaa automaattisesti kuin saavista kaatamalla. Nukkumallakin oppii kummasti! En kadehdi tippaakaan.
Huvitti, kun ääneen luin noin oudon sanan kuin lapintiira på svenska. Tietysti luin silverstjärna. Onneksi korjasit :)
Vallaton mummeli: helposti sen katsookin stjärnaksi, sillä tärna ei ole kovin yleisesti tunnettu.
Paikallisessa lehdessä kirjoittivat muuten vuosikausia Lucia-artikkelin yhteydessä tjärna, jollaista ei ole olemassakaan. Ikinä en muistanut ennen Lucia-juhlaa lehti-ihmisille asiasta mainita ja juhlan jälkeen se oli taas myöhäistä.
Lähetä kommentti