Hoota sekaan

Mikähän ihme kompleksi suomalaisilla on? Kohteliaisuusfraasit ovat vielä nykyäänkin aivan kateissa. Kun eilen menin kouluun ja sanoin huomenta, vastasi oppilas: "Hmyy". Ymmärsin, että hän ei tarkoittanut olla epäkohtelias tai ylimielinen, mutta olisi vaatinut liikaa voimia oikein avata suu ja sanoa "huomenta" tai edes "hei".

Mutta kummallisempaa on minusta, että aikuisetkin ihmiset vastaavat joskus minusta perin oudosti. Vastaani tulee aamuisin aina sama koirankuljettaja. Tervehdimme, joskus vaihdamme ehkä sanan, pari. Kerran tämä tuli taas vastaan pyörällä, ja kun sanoin tervehdyksen, henkilö vastasi: "joo!" Hämmästyneenä mietiskelin pitkään tuotakin. Miten "joo" oli helpompaa henkäistä kuin sanoa "hei"? Kun oikein asiaa analysoin, tulin siihen tulokseen, että henkilö oli niin ajatuksissaan, ja ajatukset juuri työllistetty pyöräilyyn, ettei joutanut edes tervehtiä. Hän oli nimittäin juuri pyöräilemässä mättäistä oikopolkua pitkin ja pääsemässä varsinaiselle tielle. Huomio oli kiinnittyneenä ajamiseen, mutta "joo" ilmaisi: "Kyllä, olen noteerannut sinut, vaikkei nyt joudakaan tervehtiä".

Outo tapa oli ennen vanhaan paapallanikin tervehtiä. Hän tuli meille ja laukaisi ovelta: "Hoo!" Tähän äiti vastasi: "Hoo sekhan!" Tätä olen usein miettinyt. Mihin tuollainen perustuu? Ei ainakaan vielä tuolloin amerikkalaista hapatusta, amerikkalaisen joulupukin "houhousta" ei tiedetty mitään. En keksi parempaa selitystä kuin sen, että suomalaisilla on aina ollut kohteliaisuusfraaseja käyttäessään jotenkin tunne, että ne ovat liian makeilevia. Onhan tuo "hoo" jo kuitenkin "hienostuneempi" muoto sosiaalisessa kanssakäymisessä kuin pelkkä puhumattomuus. Muistan vielä 50-luvulla tapahtuneen sellaistakin, että naapuri astui ovesta sisään, istuutui lähimmälle istuimelle ja alkoi muitta mutkitta tupakoida. Vasta kun sai tupakan hampaisiinsa, saattoi ensi sanoikseen mainita jotain säästä!

Mutta mikä ilmiö on se, että joku vastaa tervehdykseen: "Aha!" Sellaistakin sattuu vielä. Ja varsinkin puhelimessa nykyisin. Kun olen sanonut: "Terve, täällä K", sanoo eräs aina: "Aha!" Eikö tuohonkin pitäisi vastata tervehtimällä?

Puhelinkäyttäytyminen on minusta mennyt alas päin huimaa vauhtia muutenkin. Ennen sentään vastattiin sukunimellä, nykyään pelkällä etunimellä. Tai usein joku alkaa pelkällä: "Joo!" tai "Joo, Sirpa!" Mistä sitä tietää, kuka tärkeä siellä soittaa, mutta soittaa lainatulla puhelimella.