maanantai 16. syyskuuta 2013

Idylliä ja ruumiita

Viikonloppu hurahti Etelä-Suomessa. Olimme taas tehneet valtavat suunnitelmat. Sen kerran kun etelässä pääsee käymään, pitää joka minuutti käyttää hyväkseen. Tyttären luona vierailun lisäksi yksi pääkohteita oli Heurekan Body worlds -näyttely. Vaikka olimme paikalla jo vähän yli kymmenen aamulla ja melkein ovenkahvassa kiinni näyttelyn avauduttua, saimme silti jonottaa lippuja puoli tuntia. Sisällä nimittäin kiemurteli jo vielä nopeampien jono. Onneksi olimme niinkin ajoissa, sillä pois tultuamme ulottui jono ihan yli koko pihan. Laskeskelin jonon pituudesta, että kyllä ainakin kaksi tuntia saavat jonottaa sisäänpääsyä. Ihanhan tämä vaikuttaa jo kuin ulkomailla olisi.

Kauhea haloo on pidetty tästäkin ruumisnäyttelystä. Siis näytillä oli kuolleitten ihmisten oikeita ruumiita, jotka on plastinoitu ja jotka soittavat kitaraa tai pelaavat jalkapalloa ja jopa rakastelevat. Hyvän kuvan saa tietysti ihmisen sisäelimistä ja lihaksista, jänteistä, suonista jne. Mutta  sinänsähän näyttely ei tuonut mitään uutta. Kaikkeahan on nykyään nähty kuvista ja muovista tehtynä. Ainut, mikä oli uutta, oli se että kaikki on todellakin ollut joskus elävää. Minua ei mitenkään hätkäyttänyt, mutta joku piti jopa perverssinä ihmistä, joka on ruumiita käyttänyt tällaiseen - tiedä sitten.
  Porvoon-retki oli toinen jo kauan suunnittelemamme päämäärä. Olen käynyt Porvoossa joskus ennenkin, mutta on siitä kyllä tainnut vierähtää jo useampi vuosikymmen. Kertakaikkisen ihana idyllinen kaupunki vanhoine puutaloineen, viljamakasiineineen ja
minusta kiva, että on rakennettu uusia taloja viljamakasiinien tyyliin sopivasti.

Ja ostoskadulla kulkiessa tulee tunne kuin kulkisi ulkomailla. Tässä kaupungissa voisi vaikka asua. Ja turistinakin viihtyisi vaikka kuinka pitkään. Kiva, että olivat vielä paikatkin auki, vaikka on jo syyskuu pitkällä. Kiireettömältä tuntuva, suuren maailman ilmapiiri ihan stressiä puhkuvan Helsingin kupeessa. Jos pitäisi valita paratiisia, se olisi varmaan täällä.
Kun olen  joskus kuvaillut kiertoliittymien "taideteoksia", tässä yksi sellainen jostain muistaakseni Tuusulan liepeiltä. Mitä kuvannee, jäi minulle epäselväksi.
Kaksi ja puoli päivää matkatessamme ehdimme käydä myös monessa eteen osuneessa lintutornissa tai muussa luontopaikassa pitkin etelärannikkoa. Arabianranta Helsingissä on myös kiva paikka. Kosken yli kulkevalla sillalla on niin ikään tunne kuin ulkomailla, ihan kuin Pietarin silloilla nämä rakastavaisten ikuista rakkautta symboloivat lukot.
Mutta minne olivat kadonneet valkoposkihanhet, joista on televisiossakin ollut oikein ohjelma. Vain neljä lintua näin, vaikka koko valtava nurmikko oli aivan täynnä lintujen jätöksiä. Vähän jäi harmittamaan suuren lauman näkemättömyys.

4 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Täällä oli tuo näyttely viime vuonna,mutta en kyllä mennyt katsomaan,kuulostaa niin makaaberilta.

Allu kirjoitti...

En ole minäkään käynyt tuossa näyttelyssä, vaikka se on täällä Euroopassakin kiertänyt.

Kirlah kirjoitti...

Jael: et menettänyt mitään sinänsä ihmeellistä.
Eikä näyttelyä katsoessa koko aikaa ollut mielessä, että nämä ovat olleet eläviä. Pikemminkin näyttivät keinoaineesta tehdyiltä.

Allu: Täällä korvessa asuvana tarttee käydä katsomassa kaikki, mitä suinkin meille vain on tarjolla ja näytetään ;)

merike kirjoitti...

Mieluummin Porvoo kuin tuollainen näyttely!
http://public.fotki.com/lovejoy485/finland-porvoo-in-s/