Kadonnut kassi ja säikähtänyt ulkomaalainen

Sähköpostissa tuli ensi vuoden lukujärjestys Mikkelistä. Sen verran on tunteja vielä omalla paikkakunnallakin, että ei tarvitse kulkea kaupungissa kuin yhtenä päivänä viikossa. Vuoden kuluttua on tilanne ehkä toinen, mutta ei murehdita sitä vielä.

Tulostin lukujärjestyksen ja aioin laittaa sen koululaukkuun, että löytyy koulun alettua ihan etsimättä. Mutta mihin ihmeeseen olin laittanut koululaukun? Olin vienyt makuuhuoneesta kaikki laukut ja kassit (koululaukku, käsilaukku, espanjanopetuslaukku, suomenopetuslaukku, ulkomaillakäyntilaukku, voimistelulaukku, käsityölaukku, klipsilaukku, ruokaostoslaukku, tietokonelaukku, rahalaukku, uimalaukku) jonnekin piiloon juhannukseksi.

Valitettavasti olin hiissannut kaikki kassit ja nyssykät eri paikkoihin. Missä ihmeessä oli koululaukku? Löytyihän se viimein, vaikka minusta uskomattomalta kuulostaakin, vintin toisen huoneen komeron perimmäisestä nurkasta! Sinne minä sen jätinkin, laitoin vain lukujärjestyksen laukkuun. Jos syksyllä laukkua etsin, tulen vain täältä blogista katsomaan, missä se on.
**********
Olin tilannut netin kautta yhden kirjan. Viime perjantaina tuli viesti sähköpostiin, että se on laitettu tulemaan postin kautta. Jos elettäisiin vielä vanhaa hyvää aikaa, olisi kirja minulla jo käsissäni, mutta kun eletään uuttaa huonoa aikaa, saan vielä odotella tovin. Uutta ja hyvää on tietysti se, että sähköpostiin tuli koodi, jolla voi hakea kirjan postitoimipaikasta. Luulin, että johan se nyt tänään viimeistään olisi tullut ja mies kävi asiaa tiedustelemassa. Ei ollut kirjaa. Näyttöpäätteeltä oli selvinnyt, että se on tulossa Kuopiossa. Mitä se siellä tekee. Helsingistä ajaa huonollakin autolla tänne kolmessa tunnissa, onko pakko kierrättää kaikki Suomessa nykyään Lappia myöden. Tänään on kirja kuulemma ehkä täällä, sitten huomenna tulisi minulle noutoilmoitus, ja seuraavana päivänä saisin kirjan. On mennyt maailma monimutkaiseksi. Mutta toisaalta, voin käydä koodilla tiedustelemassa jo tänään myöhän iltapäivällä.
***********
Juuri tätä yläkerrassa kirjoittaessani kuulin, miten mies sammutti ulkona ruohonleikkurin. Pian leikkuri lähti uudelleen käyntiin, mutta silti kuului ulko-ovi käyvän ja joku tuli sisään. Lähdin katsomaan, ja portaita laskeutuessani kuulin alhaalla kopisteltavan oviin. Ennen kuin ehdin alas, oli joku nainen jo avaamassa ulko-ovea ja menossa pois. Kun avasin suuni, nainen säikähti niin kauheasti, että kaatui kuistin ovisyvennykseen.

Vieras ulkomaalainen nainen ojensi huonolla suomella kirjoitetun lapun, jossa luki, että naisella on huono taloudellinen tilanne, ja hän toivoo raha-avustusta. Lapun takana oli vielä pienen alle kouluikäisen lapsen kuva. Kun en ollut halukas antamaan avustusta, nainen otti kassistaan erilaisia vanerista tehtyjä maalattuja hahmoja, mm. eläimiä. 10 euroa olisivat maksaneet. Ihan kivan näköisiä olivat, mutta en tällä kertaa ostanut.

Vähintään kerran kesässä käy joku kauppaamassa taulujaan tai tuollaisia vanerikuvia. Olen usein ostanutkin, hyllyssä on vieläkin vanerista tehty lehmähahmo. En tiedä olisiko sittenkin pitänyt antaa se kymppi. Alkoi omatunto vähän kolkuttaa. Varsinkin kun hän minun takiani säikähtikin niin mahdottomasti.