Aurinko ja helle ei näytä sopivan kaikille. Eilen en katsonut mittaria, mutta luulin, että on viileämpi ilma kuin se monipäiväinen kolmeakymmentä hipova kauhea kuumuus. Lähdimme sunnuntain kunniaksi ihmisten ilmoille päiväkahville. Mutta koska asfaltilla ei saa kuvatuksi luontoa, kuljimme kaikenmaailman ryteikköjen ja peltojen kautta.
Minulle oli sattunut virhearviointi lämpötilan suhteen. Hiki valui jo alkumatkasta niin että luulin taivaalta tulevan sadepisaroita. Kahvilaan päästyämme alkoi hiki virrata oikein kaatosateen voimalla. Onneksi ymmärsin ostaa mehuakin juomaksi, vaikkei janottanutkaan. En tiedä, miten janontunnekin on hävinnyt vanhemmiten.
No eihän siinä mitä. Lähdimme siitä kahvin jälkeen tallustelemaan kylän poikki kotiin päin. Sattui matkalla vastaan rollaattorilla vanhus. Hän alkoi kovasti pyydellä meitä kahville. Hieman emmimme, sillä olimme juuri juoneet kahvia ja meitä houkutteli jo oman puutarhan varjossa istuminenkin. Sitä paitsi emme tunteneetkaan häntä oikein hyvin. Alkukesästä olimme olleet parina päivänä yhtaikaa mattopyykillä rannassa ja poislähdettyämme olimme antaneet hänelle pesuaineen lopun. Nyt vanhus maksun varjolla pyysi kahville. Kun hän käänsi jo rollaattorinsakin takaisin päin, emme hennoneet kieltäytyä. Vanhoilla ihmisillä ei varmaan liiemmin ole seuraa.
Vanhuksen asunnossa oli kuuma kuin pätsissä. Hiki alkoi taas virrata kuin saavista. Kotiin päästyämme aloin tuntea huonovointisuutta. En tiedä oliko se liiallisesta kahvinjuonnista vai kuumuudesta, ehkä molemmista. Yritin juoda paljon vettä ja otin lopun päivää iisisti sohvalla lepäillen. Siitä se huono olo vähitellen laantui.
Kuumuuden kanssa ei ole leikkimistä. Kova kuumuus ei sovi minulle, eikä valtava auringonpaiste. Mutta jos yrittää etsiä varjoa ja huolehtia siitä, että ei saisi migreeniä, aina on ihmisiä, jotka alkavat haukkua, että kyllä pitää olla auringossa, kun sitä nyt kerrankin on saatavilla. Mutta sen takiahan monet suomalaiset eivät aurinkoa juuri kestäkään, kun sitä niin harvoin näkee.
Tekstit
3 kommenttia:
Annan halauksen (ihan omin lupineni) sinulle ja kaverillesi, kun menitte vanhuksen kutsusta kahville! Ei heillä varmaan liikaa ole juttukavereita. On liika liikaa, kesän lämmönkin kanssa. Varjossakin voi nauttia auringosta!? Siis epäsuorasti kaikki auringon edut, eikö vain. Ihanaa, kun on kesä, tulin juuri aamu-uinnilta. Täytyy tunnustaa, että se oli ensimmäinen kerta tänä kesänä, mutta toivottavasti ei viimeinen. Mukavaa kesää edelleen!
Useamminkin voisi vanhuksia ja nuoriakin käydä tapaamassa. Ei olisi niin paljon yksinäisyyttä ihmisillä.
Varjoa yritänkin aina etsiä mutta se ei aina ole mahdollista.
Minäkään en kestä aurinkoa - enää. Varmaankin suurin osa suomalaisista asunnoista on sellaisia, että ne kuumenevat helteellä. Minusta nämä nykyiset hellevaroitukset eivät ole turhia. Olitte enkeleitä tuolle vanhukselle!
Lähetä kommentti