Etävierailu

Koko lukio kävi tänään retkellä etäopetuspaikkakunnalla. Aika rassaavaa, sillä linja-autossa istumista tulee 1½ tuntia suuntaansa, siis kolme tuntia eli puolet koulupäivästä. Perillä oli taas etäoppilaiden tapaaminen. Osa oppilaista oli sellaisia, että en ollut kunnolla nähnyt tv-ruudulta, minkä näköisiä he edes olivat. Ovat aina istuneet pimennossa jossain nurkassa muiden takana. Pojat sentään olen aina erottanut tytöistä. Nyt oli hyvä nähdä edes kerran ihan livenäkin.

Eipä siinä paljon ehditty ajatuksia vaihtaa, kun piti siirtyä toiseen ryhmään, sitten olikin jo ruokatunti. Ellei muuta hyötyä ollut niin huomasivatpa meidän omat oppilaat, kuinka hyvät ruuat meillä omassa koulussa on. Taas tuli konkreettisesti esiin, miten kaikki adjektiivit ovat suhteellisia, riippuen siitä mihin niitä verrataan. Huono-hyvä-adjektiivipari sai ehkä uuden ulottuvuuden. Ja muutenkin laajeni ehkä maailmankuva piirun verran.

Oppilailla oli omaa ohjelmaa ruokailun jälkeen, ja me opettajat kokoonnuimme taas pohtimaan käytänteitä. Niissä ei ollut paljon pohtimista, sillä meillä alkaa olla jo aika hyvä kokemus ja paljon rutiinia kokeiden järjestelyistä, yhteyksien pidosta, postin lähettämisestä, koneidden käytöstä jne jne. Totesimme, että juuri kun olemme oppineet systeemit hyvin ja meille on kertynyt hyvä kokemus etäopetuksesta, kaikki loppuukin. Etäpaikkakunnallahan ei ole enää aloitettu uutta ykkösluokkaa lukiossa. Meillä on aloitettu, mutta he saavat käydä koulua vain kaksi vuotta täällä, viimeiseksi vuodeksi he joutuvat hakeutumaan kaupunkikouluun.

Pikaisen tapaamisen jälkeen taas puuduttava autossaistuminen. Kiva että olin hommannut sen tabletin, jonka harjoittelussa kului aika mukavasti.