Ny on menny melekeen kolome viikkua jott on ollu meillä ihimisiä ja elukoota ja ittekki olin viikonloppuna Seinäjoella viemäs äireen takaasi. Notta ihan väkisi tuloo taas kaikki viarahalla kiälellä. Mutta koittakaa kestää, ei tätä kauaa kestä, tämon väliaikaasta.
Pohojalaaset on kovia trossaamaha ja teköhön kaikenlaasta myytävää omalla kiälellänsä. Molin joskus aikaaste ostanu Alias-pelin murtehella, mutten mä oikeen tykänny siitä, kyseltäviä sanoja ei ollut ajateltu ihan loppuhu asti. Siinoli tiätysti hyviä kohtia, joista oppii murresanoja, niinku ny vaikka kurkoonen eli joku koppakuariaanen tai muu ötökkä. Mutta sitte siinon palijo sanoja, jokkon iha yleespuhekiälisiä tai arkikiälen sanoja ympäri maata. Eikö vaikkapa aura (maan kääntämiseen tarkoitettu laite) oo ihan oikia suamenkiälinen sana eikä millääl lailla murressana, sehän on fältti murtehes, muttei siitä puhuttu mitää.
Tällääsiä epälookisia pualihualimattomasti tehtyjä juttuja ku on palijo, menöö vähä into pelata lauran kans. Mutta on pelistä muutoon ollu ihan kiitettävästi riamua, ku on vaan iliman pelilautaa kyselty nuaremmalta sukupolovelta niiren tiatoja. Täskin vaan havaattoo sen tosiasian, että jos pelaajia on kaikenikääsiä, selevästi huamaa, että sanojen osaamisen määrä vähenöö sitä mukaa, ku porukka nuarenoo. Jokaanen sukupolovensa erustaja tiätää vähemmän murteellisia sanoja ku ittiänsä vähääkää vanhempi polovi.
Äitee toi meille ny sitte toisenki pelin, Etelä-Pohojanmaan tähären. Siinon sama periaate ku Afrikan tähäreskin, eli viärähän löyretty timantti Lappajärvelle. Täs vaan on kaikenlaasia kysymyksiäkin pohojalaasista tai välillä joutuu Vaasan vankilahan tai joutuu leikkuuttamahan tukkahansa körttikampauksen. On sanontojakin, joista pelivuaros olevan pitää tiätää lihavootu kohta, niin ku ny vaikkapa: Lapualla on kaks raitista miästä, sankaripattas ja vaivaaspoika. Tämä peli on musta mukavampi ku tua Alias, mutta jos ny kritisoonti sallitahan, nii mum miälestä joissaki sanonnoos on lihavootu ihan väärä sana. Ei oo oikee ajateltu ihan loppuhu asti asiaa. Mutta mitäs piänistä, pääasia on notta aika kuluu ja hauskaa on.
Joskus on saatu lahajaksi muistipelikin pohojalaasittain tai korttipakka. Korttipakka on näistä kaikkeen parahin, siinei välttämättä tartte osata murresta. Mullon nimittään vähä sellaanen tunto, jotta nämä pelit on kiältä osaamattomalle raskahia. Mutta pohojalaaset voi tiätysti pelata keskenänsä ja hykerrellä itteksensä.
Tekstit
4 kommenttia:
Minen taira oikiaa murresta puhua (aviomiäheni miälestä ainakaa), mutta tärkiää sitä joskus pomilootten ja sillä riljeeraan.
Molimma muuten Lappajärvellä justihin kans melekeen ku timanttimettäs, nimittäin häis.
Nuata tuallaasia sun mainittemia asuulemispeliä minen oo rookannu mihinää.
Yhyrellaasia pelikorttia, johona räntti liippas liika räikiäätti navanaluusasioohin (mummiälestä), moon johonaki käpäälly.
Mutta ku minen piittaa navanaluusjutuusta, niin jätin pakan kaupantiskillen :(
Moon kuullu jouluevankeliumin eteläpohojammaan murtehella ja soli tosi mukavan kuuloosta.
Yks, Tuula, juuriltansa eteläpohojammaalaanen sen lukiki. Ei murtehella kirijootettua osaa hesalaaset eres lukiakkaa. Alakuhunkaa oikialla saunrilla.
Moon kans saanu sellaaset muistipelikortit lahajaksi, keltäs muulta kun Millanilta. Ja sitte siskoolta sain Aku Ankka -leheren, jonka oli eteläpohojammaaksi kääntäny muistaakseni Joose Tammelin, se Rehu-Piikles. Mutten mä liioon oo roolannu tuollaasia aliaksia tai muita lautapelejä. Ei niitä tää taira ollakkaa myyrä varte.
Ihana juttu! Mä oon niin koukus murteesehen. Mutten osaasi oikeen kunnon asiaa sillä kiälellä kirjoottaakkaan, niinku asiallista asiaa. Vain hömppää. Lapualla kaks raitista miästä, hahahahh, oli hyvä!
Kaisa Jouppi: ookkahan sä käpäälly sitte erilaasia pelikorttia, ku mum mielestä ne pelikortit, jokka meillä on, on ihan siistit. Ohan niis jokahises joku sanonta, mutta ne ov vain niitä tavallisia. Saattaahan niis olla joku härskimpiki tiätysti, en ny muista.
Aila: Ohan mulla Aku Ankkaki tiätysti murtehalla, kuinkas muuten. Sariakuvaleheret on mulla kaikista eri murtehista. Johanneksen evankeliumi on eteläpohojalaasittaan ja Katkismus savolaasittaan.
Pelit on ostettu jostaki Seinäjoelta, muistikortit Isoonkyröön Villavintistä.
Tiätysti ne kaikki on myitävänä, ku niitä kerran on meilläki.
Vilukissi: osaathan sä kirjoottaa vaikka mitä murtehellaki. Moon lukenu!
Lähetä kommentti