Loman jälkeen

 Hiihtoloma meni että hujahti. Ei tullut aika pitkäksi, kun oli menoa ja tuloa ja kaikkea siltä väliltä ja muuta ohjelmaa. Nyt alkoi arki. Minusta tuntuu, että olin kaikkein virkein koko koululaitoksessa, mikä sekin on outoa. Oppilaat nyt tietysti nukkuivat, eikä kukaan muistanut ensimmäistäkään sanaa. Mutta opetkin olivat jotenkin masentuneen oloisia. Liekö osasyynä se, että moniin on iskenyt flunssakin.

Tänä iltana pitäisi mennä OAY:n kokoukseen, ja mitä nyt kuulostelin ihmisiltä, pelkään että minä olen ainoa sinne menijä. Joudun siis yksin syömään sinne varatut ruuatkin! En muuten välittäisi mennäkään, mutta kun olen joutunut jotenkin hallitukseen, enkä ollut viimeisessä hallituksen kokouksessakaan. Ihmettelin, koska sellainenkin on pidetty, kun en muista sellaisessa olleeni. Oli kuulemma ollut yhtenäiskoulun kokouksen yhteydessä. Minun kun ei tarvitse niissä kokouksissa olla, jäin paitsi. (Heh, hyvä kun jäin).

Samaan aikaan alkaa kansalaisopiston klipsikurssikin, jonne saan mennä nyt ihan luvan perästä, vaikka kurssi koneen mukaan oli täynnä. Ovat lisänneet sinne paikkoja. Minun on siis pakko mennä nyt ainakin näyttämään itseäni, kun kerran olin valittanut, etten pääse mukaan.
Kylläpä nyt sattuu kaikkea askaretta taas yhtaikaa, kun äitikin tulee meille viikoksi tänä iltana. Viikolla vain sattuu olemaan enemmän työasioitakin kuin edellisellä viikolla, kun abien tentit sattuvat tälle viikolle.

Ja pakko oli laittaa kuva kukista. Tämän riippuvan ja roikkuvan rontin olen siirtänyt kuistiin, sillä se alkoi rönsyillä joka puolelle. Ja kas kummaa: siihen on ilmestynyt kukkia, pieniä kuin mitkä. En ole tiennytkään sen osaavan kukkia, vaikka kasvi on ollut meillä jo kauan. Ylin kuva on saman kasvin yksi kukka lähikuvassa.