Suosittelen kirjaa

Eilisessä luokkakokouksessa sain entiseltä oppilaaltani Reeta Sinkkoselta syksyllä koulun kirjastoon vietäväksi kirjan. Reeta toimii nykyään ulkomaankomennukselle lähtevien henkilöiden sparraajana, ja on kirjoittanut ulkomaille lähteville oppaan. Reeta on itsekin asunut viidessä eri maassa, joten hänellä on hyvää omakohtaistakin käytännön kokemusta ulkomailla työskentelyn haasteista.

Itsekin tämäntyyppisistä asioista kiinnostuneena ja niitä opettaneena luin kirjan jo heti siltä istumalta. Kirjaa voin suositella kaikille ulkomaalaisten kanssa työskenteleville. Se on hyödyllinen myös opettajille, jotka opettavat kansainvälisyyttä ja vieraita kulttuureita. Mutta minusta kirja on mukava lukea jokaisen, joka haluaa tietää erilaisista kulttuureista ja erilaisista tavoista toimia.

Usein luullaan, että ulkomailla työskentelyssä on tärkeää vain oman alansa ammattitaito. Toinen luulo on, että englannilla pärjää joka paikassa. Toki tietysti ammattinsa osaaminen on tärkeää, mutta että saa hoidetuksi työtehtävänsä menestyksekkäästi, vaatii kohdemaankin kielen osaamista. Moni ulkomailta palannut sanookin, että jo muutaman sanan tai ilmauksen paikalliskielen osaaminen avaa monia suljettuja ovia.

Suomi on kulttuuri, jossa työ ja asia ovat pääosassa, henkilösuhteisiin ei satsata. Työ ja vapaa-aika pidetään toisistaan erossa. Monessa toisessa kulttuurissa satsataan nimenomaan henkilösuhteisiin. On tärkeää, että käydään pelaamassa vaikkapa golfia työkavereiden tai asiakkaiden kanssa, ja vaikka ei työasioista puhuttaisikaan, luodaan näin luottamusta toiseen osapuoleen. Tärkeää on myös oikea asenne ja ennakkoluulottomuus sekä sopeutumiskyky ja joustavuus. Pitäisi sitä paitsi muistaa, että jos meillä on ennakkoluuloja muista, on niitä myös muilla meistä!

Kirja esittelee joitakin kulttuureja ja näissä elävien ihmisten työskentelytapoja erikseen: amerikkalaisen, saksalaisen, kiinalaisen, intialaisen, aasialaisen, chileläisen, arabialaisen ja meksikolaisen. Kirja tuo esiin myös suomalaisten omia kulttuuritottumuksia muihin verrattuna, kaikki eivät tunnista ja tiedosta omia erikoisuuksiamme (tai omituisuuksiamme).

Koska minun työtäni on saksan kielen ja maan kulttuurin opettaminen, otan kirjasta muutamia saksalaisuuteen liittyviä erityispiirteitä. Näistä olen varmaan usein kirjoittanut ennenkin, mutta ei varmaan kertaus haittaa.
Saksaan lähtevä arvelee usein, että koska ollaan kuitenkin Euroopassa, ei sopeutuminen ja työskentely siellä voi olla vaikeaa. Siksipä juuri pienetkin asiat saattavat kasvaa ylitsepääsemättömiksi ongelmiksi ja vaikeuttaa yhteistyötä.

Teitittely on tärkeää muistaa Saksassa työskennellessä. Monivuotiset työkaveritkaan eivät missään tapauksessa sinuttele toisiaan.
Eri elämänalueet on Saksassa tapana pitää toisistaan erillään. Yksityiselle puolelle kuuluvat henkilökohtaisista asioista puhuminen ja huumori. (Tästäköhän muuten johtuu seuraava vitsi: -Mikä on maailman ohuin kirja? -Saksalainen huumori kautta aikojen).

Suomalaiset arvelevat saksalaisten olevan erittäin kohteliaita, kun nämä teitittelevät. Mutta teitittely tai sinuttelu ei ole sama asia kuin kohteliaisuus. Teitittely on vain keino pitää yllä etäisyyttä toiseen henkilöön. Suomalaiset ottavat myös kohteliaat fraasit liian tosissaan ja heitä päästään helposti höynäyttämään.

Myös puhe-etäisyys on erilainen Saksassa. Suomalaisten mielestä ulkomaalaiset yleensäkin tulevat liian lähelle seisomaan ja tekee mieli ottaa askel taakse päin toisen puhuessa. Suomalaisten henkilökohtainen reviiri on laajempi kuin monissa muissa kulttuureissa.
Suomalaiset ovat myös melko suorapuheisia ja vähäsanaisia. Saksalaiset yrittävät lieventää sanomisiaan monin sanakääntein ja lieventävin pikkusanoin.

Saksalaiset suunnittelevat tehtävän työn huolellisesti etukäteen ja yrittävät kaikin tavoin välttää siten toteutusvaiheessa virheitä. Suomalaisten mielestä ei ole tärkeintä virheiden välttely, vaan se, että työ on tehty annetussa ajassa. Toteutusvaiheessa voidaan alkuperäistä suunnitelmaa parannella, muuttaa ja lisäillä.

Ei ole tarkoitus, että muuttuisimme jonkin toisen maan kansalaisten tapaisiksi tavoiltamme. Päämääränä on, että kussakin maassa maan tavalla. Kun lähtee työhön toiseen maahan, on otettava selvää maan tavoista, kulttuurista, kielestä jne. Siten voi ymmärtää, miksi joku toimii tietyllä tavalla ja voi itsekin vaikuttaa työkomennuksensa onnistumiseen ja epäonnistuminen ja ahdistuminen vähenee.

Omassakin kulttuurissa on tilanteita, joissa työkaverin erilainen toimintatapa saa aikaan epävarmuutta ja ahdistusta. Huomasin juuri itse edustavani tuota viimemainittua tyypillisesti suomalaiseksi väitettyä piirrettä suunnittelussa. On paljon suomalaisiakin, jotka suunnittelevat erittäin tarkkaan kaiken etukäteen, olipa sitten kyseessä lomamatka, näyttelyn pystyttäminen tai oppitunnin pitäminen. Itse teen mielelläni summittaisen suunnitelman, jota muuttelen sitten tilanteen mukaan. Minua ahdistaa, jos pitää olla tiukka kaava valmiina, jonka mukaan toimitaan ja siihen ei sitten mahdu mitään poikkeamia. Ja ahdistus on varmaan toisella osapuolella päinvastainen. Näin voi hyvin ymmärtää myös eri kulttuurien ihmisten hämmennyksen ja ahdistuksen, joskus jopa riidat, jos toinen ei toimikaan odotetulla tavalla.

Lisää kulttuurien moninaisuudesta ja huomionarvoisista seikoista ulkomaille lähdettäessä kirjassa:
Reeta Sinkkonen: Onnistu ulkomaankomennuksissa. WSOYpro. Juva 2009.