tiistai 27. heinäkuuta 2010
Murres jäi päälle
Ihimiset on alakanehet puhua toisillensa musta, jotta kyllä huamaa jotta son ollu viikon Pohojammaalla, ku puhelimeski puhuu ihan taas murresta ja puheen nuattiki on ihan muuttunu pohojalaaseksi. Herran jestas, enkä moo huamannu mitää enkä ainakaa tunnusta.
Pakkohan mun oli sinne jo viikkua enne hautajaasia mennä, ku siskoolta oli pantu käsi pakettihin eikä se voinu enää ajaa autua eikä kuliettaa äitiä eikä teherä mitää muutakaa. Siskoollekki piti mennä aina välillä tekemähän kaikellaasia miälenkiintoosia asioota, kuten siivuttaa juustua valamihiksi, situa kengännauhoja, jos lenkille lähärettihin tai paketoora joku synttärilahaja tai peraata mustikoota, mitä soli vasemmalla kärellä saanu noukituksi. Taisin mä laittaa sille kerran housunnapikki kiinni. Puhumattakaa muista tavallisista huushollitöistä.
Ku käveltihin Seinäjoen Törnävän alueella, rupes mun tekemähän miäli kerran elääsnäni käyrä siälä oikeen kesäteatteris ja niin me mentihinki yhtenä ehtoona kattomahan näytelmää Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen. Oli se hyvä, vaikka ihan aluus rupesin luulemahan jotta minen taira pysyäkkää kärryyllä, ku oli niin pitkä rialooki siinä aluus, sellaaset on pitkäveteesiä. Mutta kyllä mä sitte sain perälaurasta kiinni ja käsitinki mitä tapahtuu. Tanssia ja musiikkia oli palio, Lea Lavenkin lauloo, esitti jotaki vanahaa akkaa.
Tiäsittäkö muuten sivumennen sanoen, että Seinäjoki on aluunperin ollu juuri täälä Törnävällä ja sitä on kuttuttu Östermyyraksi eli joksiki itäsuoksi. Käsittäähän sen, ku ihimiset on sinne aluunperin tullu lännestä, niin son ollu jotaki takamettää niiren miälestä. Seinäjoki yrittää elevyttää perintehiä ja tuara tuata Östermyyraa esille. Tuas yläkuvas on kesäteatterin katsomosta otettu kuva lavasteesihin, takana näkyy jokia. Oikeen sitte iryllinen paikka teatterille.
Jos joku väittää mun puhuvan pohojalaasta, sei tiärä mistä se puhuu. Äitee ja ne muut ihimiset ne vasta ourosti puhuu, ihan muaki pakkas naurattamahan jokku asiat. Ku mentihin kaupungillekki, äitee sanoo, jotta hän menöö torille ja hairaa siältä mansikoota. (Tarkootti jotta hakoo). Sill oli kaapis vähän väliä lemmehtynyttä vissyvettä, märsääntynyttä maitua ja alushousuus kumminauha oli perstunu. Saattaas joltaki ourommalta mennä sormi suuhun lehtiäki lukies. Kattoon Pohojankyröö-lehtiä ja ku muis leheris on palsta Risuja ja ruusuja, tääl´oli Kehumisia ja kurmoottamisia. Oli siälä leheres muitaki paikallisuuksia, mutta voi, min´en muistakkaa kaikkia ihimeellisyyksiä.
Korttiakaa ei pelata tavallisilla pelikortiilla. Korttien tausta on koristeltu uhoo-merkillä, samalla, jok´on Jussi-pairaskin. Ja joka kortis on kaks pohojalaasta sananlaskua. Ei varmahan suju kortinpeluukaa nauramati, ja hirasta se ainaki on, ku pitää lukia jutut. Moon aiemmin ostanu siältä lasten muistipelin, joss´on isokyrölääsiä asioota kuvattuna, kuten puukoot ja helapäävyöt. En oo vain muistanu teille aiemmin kertua.
Notta tälläästä siäl´oli. Toivua vain sopii, jotta tua murres alakaa hellittämähän, ettei teirän tartte enempää kärsiä. Mutta pääsööhän siitä, ainakin luulen, sillä täksi päiväksi on käsketty savolaasten kesämökille. Kyllä siälä palautetahan maan pinnalle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
joo, ja jotku arvaa et olen Tusrust, kun puhun ruattinruattia.. (riikinruattii)
Turust, toist pualt jokkee
Komiat on kortit. En silti karehri :)
Meirän Maknukselta ei oo murret hävinny puheesta, vaikka se asuu mun kans kaupungis yli nelijäkymmentä vuatta! Joskus kintut meinaa meikälääseltä mennä alta, ku se oikeen revittää kyröläästä murteenmolokotesta.
Oon pyytäny, että eres kuttumanimet, johona on ree, se myäs lausuus ne REEKSI.
(Niinku ny esimerkiksi RAAVIRIN kaupunki).
Joskus se muistaa, mutta useen aijjoon ei.
Mulle ei oo tarttunu kyröönmurret, vaikka mä oon ny maalaas-akka :)
Höpsistä, ei me täälä kärsitä, vaikka välillä vähä puhuusikki pohojammaata reilusti. Reiru menininki se olla pitää. Tuukko markinoolle, niin saamma siälä jatkaa leviästi? Onko se just se siksoo, jollon käsi paketis, joka tuloo kojullekkin....sä jourut sitten avittamahan siäläkin!
Hannele: ei taida Turun nuottikaan hävitä puheesta koskaan.
Isopeikkokin on oppinut pohojalaasta! Vai lieneekö aina osannut?
Kaisa Jouppi: se murres ei lähäre hinkkaamallakaan.
Vilukissi: just se siskoo. Se meinas, jotta eihän hän voi kojulle tulla, kun ei voi mitään tehdäkään, mutta ei kai kukaan voi niin kipiä olla, ettei saa rahaa vastaanotetuksi vasemmallakin kädellä. Piti pyytää toinenkin siskoo mukahan.
Kyllä ny naurattaa! :D
Naurattaa senki tähäre, ku justihi tänään sain samallaasen korttipakan tuliaasiksi.
Yhyres kortis lukoo, notta kumpi oot mieluummin, oikias vai naimisis :D
Nurkkalintu: hih, tulipas tenkkapoo tuon sananlaskun kans, nimittäin myöhäästä mun kohorallani. Olispa ollu nämä kortit elämänohjeena silloin aikoinaan! ;) :D
Lähetä kommentti