Vielä jatkuu ensi vuonnakin

Olipahan eilen taas oikein maratonin pituinen opekokous. Kaksi tuntia ensin kokousta, sitten minulla oli vielä tunnin mittainen kehityskeskustelu lukion rehtorin kanssa. Mutta selvisipähän ainakin se, että uudet oppilaat otetaan syksyllä ykköselle, ja ainakin vuodeksi eteen päin on siten tiedossa minullekin töitä. Oppilaille on luvattu, että kaikki, jotka tänne lukioon otetaan, saavat käydä koulunsa loppuunkin omalla paikkakunnalla.

Nyt yläkouluun on valittu uusi rehtorikin, joka pääsee tulemaan vasta vapun jälkeen. Näin ollen meillä on erikoinen tilanne, että emme tiedä ensi vuoden tuntejamme ja työmääräämme tarkkaan. Aina ennen on kunkin seuraavan vuoden tuntimäärä ollut selvillä jo maaliskuussa, heti sen jälkeen kun oppilaat ovat tehneet ensi vuoden ainevalintansa.

Mutta minullapa on enää kahtena päivänä opetusta. Sitten alkaa koeviikko, minkä jälkeen alkaa "eläkejakso", koko keväänä ei ole opetusta, vasta syksyllä taas. Mutta kuten jo etukäteen tiedän ja arvaan, en saa rauhassa kekkuloida miten haluan. Eilen täyttyi kalenteriin jo kaikenlaisia opekokouksia ja muita tilaisuuksia, uusintakuulusteluja jne, jotka on pakko tehdä. (L:lle huom: tämäkään ei ole valitusta, onpahan vaan toteamus!)

Aiemmin rehtori sanoi, että osa-aikaeläkeläisten ei ole tarvinnut yleensä vapaalla jaksolla osallistua opekokouksiin. Mutta nyt huomasin, että aiheet niissä ovat sellaisia, että olisi syytä olla paikalla. Kysyin myös, tarvitseeko tulla kevätjuhlaan, johon rehtori totesi, että hän katsoo "pahalla silmällä", ellei ihminen osallistu kevätjuhlaan.