Saivat aprillatuksi

Aprillipäivää en erityisemmin noteeraa, vaikka melkein joka lehdessä on jonkinlainen aprillipila. Eilen minua melkein päästiin aprillaamaan. Meillä piti olla, ja olikin, kurssikoe ruotsista. Menin papereineni luokkaan, ja ensimmäiseksi joku kysyi, mitä kivaa tänään tehdään. -Koetta tietysti, siinä on tosi kivoja tehtäviä, ilmoitin. Oppilaat alkoivat yhteen ääneen vastustaa: -Kirjallinenhan piti olla vasta tiistaina, kun alkaa koeviikko muutenkin ja tänään on kuuntelukoe ja suullinen!

Olivat niin tosissaanolevan näköisiä, että aloin jo kauhistuneena ajatella, miten minä mistään yhtäkkiä heille suullisia tempaisen, enhän ole yhtään valmistautunut, en monistanut papereita enkä tehnyt suunnitelmaa, missä järjestyksessä kukin tulee luokseni ja kenen kanssa, ei kai ole luokkatilojakaan. Eihän tästä tule nyt taas yhtään mitään, en ole monistanut kuuntelukoettakaan, puhumattakaan, että olisin etsinyt valmiiksi, minkä kokeen otan. Voi voi, taasko minulla muisti pettää!

Topakoiduin ja laitoin kädet puuskaan ja jo hieman ääntä korottaen aloin vaahdota, että kyllä se kirjallinen oli tänään... kunnes huomasin pienen hymynväreen jonkun suupielessä ja jonkun toisen silmäkulmassa pilkahti ilkikurisesti. Ja joku lyhytpinnainen ärähti jo muille: -Aloitetaan nyt jo se koe!

Joten niin pääsivät oppilaat sanomaan minulle: April, april, din dumma sill, jag kan lura dig vart jag vill.