keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Hyvinhän ennen elettiin

Mitenkähän me ihmiset aina luulemme, että "ennen vanhaan" tarkoittaa samaa kuin ehkä 20-30 vuotta takaperin. Ja sehän kuulostaa jo kovin aataminaikuiselta ja kivikautiselta. Otin asiakseni ja soitin äidille (84 v), mitä silloin tehtiin iltaisin, kun ei ollut sähköä ja oli pimeää. Äiti vastasi heti, että tehtiin vaikkapa käsitöitä tai luettiin! Häh, minä hämmästelin. Miten sitä lukea näki, kun oli vain öljylamppuja eikä sähköä!

Minä sain pienoisen luennon siitä, että 100 vuotta tästä taakse päin ei ole ollut niin kivikautista kuin minäkin mielessäni kuvittelen.Vaikka äiti on muuttanut lapsena usein paikasta toiseen, hän on kuitenkin asunut aina rintamailla, mikä ei ole ollut mitenkään takapajuista.  Ennen naimisiinmenoa äiti muisteli aina olleen sähköt, joten valoa askareisiin on ollut. Hänen isänsä on ollut suutari ja tuvan nurkassa korjannut ihmisten rikkinäisiä kenkiä niin kauan kuin vain ikinä on jaksanut. Kyllä minäkin muistan tuon mummolasta! Paappa istui aamusta iltaan tuvan nurkassa ihmisten vanhojen kenkien ympäröimänä ja paukutti vasaralla nauloja pohjiin tai pikesi ompelulankaa. En muista hänen muuten koskaan istuneen missään muualla kuin siinä suutarintuolillaan työtä tehden iltamyöhälle asti!

Vasta kun äiti sodan jälkeen meni naimisiin ja joutui aloittamaan kaiken ihan tyhjästä, ei sähköä ollut. Mutta joka huoneessa oli öljylamppu, joka valaisi niin hyvin, että näki tehdä kaikenlaista. Itse asiassa öljylamppu oli parempi valonlähde kuin ensimmäinen sähkölamppu. Heidän talonsa oli muuntajasta lähtien viimeinen talo, eikä virtaa riittänyt aina perille asti. Kun tienvarren taloissa laitettiin kaikki mahdollinen päälle, himmeni valo viimmeisessä talossa kokonaan. Tuon minäkin muistan hämärästi.

Yhä selvemmin olen tietoinen siitä, että ihmiset ennen sähkön ylivaltaa ovat tulleet hyvin toimeen. Kaikkea ei ole laitettu yhden kortin varaan. Ihmiset osasivat tehdä kaikenlaista, he olivat monitaitoisia. Ei ole konsti eikä mikään saattaa nykyaikana ihmiset kivikauteen kertaheitolla. Siksi minusta olisi tärkeää osata kaikenlaisia vanhoja työtapoja.

P.S. Kun eilen menin töihin, kuulin, että parillakin työkaverilla oli vielä sähköt poissa myrskyn jäljiltä sunnuntaista lähtien. Mutta maalla pärjääkin paremmin sähköttä kuin kaupungeissa. Heillä oli kummallakin pieni agregaatti, josta riitti vähän ihan välttämättömimpään kuten jääkaappiin. Varaava takka ja puuhella oli varustuksena kummallakin myös. Oli jopa lukemiseen ja käsitöihin kyetty otsalampun valossa.  Mutta ongelmaa oli alkanut tulla jo siitä, ettei pyykkiä saanut pestyksi. Otsalamppua en ole muuten itse keksinytkään, pitänee heti hankkia sellaiset pahan päivän varalle.

5 kommenttia:

Marjattah kirjoitti...

Sähkökatkot muistuttavat, miten avuttomia ja teknologiariippuvaisia olemme. Sitä avuttomampia, mitä kaupunkilaisempia... Tässä suhteessa "vanhan hyvän ajan" esivanhempamme olivat varsin omavaraisia. Maaseudulta näkyy vielä löytyvän niitä, jotka osaavat varautua katastrofeihin paremmin.
(Onpas vaikea robottitesti sinulla...)

Kirlah kirjoitti...

Marjattah
Eli kannattaisi aina välillä olla sähköttä, niin tulisi varustauduttua paremmin huonojen aikojen varalle ;)

Sirkka kirjoitti...

Täälläkin saimme nyt myrskyjen mentyä olla ilman sähköä noin puolitoista tuntia. Ei telkkaria, ei valoja. Mutta ei hätää, puuhella ja kaakeliuuni lämpisivät ja lämmittivät ja itse olin niin väsynyt muuten vain, että otin nokoset sohvalla. Mikä sekin tuntui ihan hyvältä. Niinhän ennenkin tehtiin, levättiin enemmän vuoden pimeimpinä kuukausina.

Anonyymi kirjoitti...

Olen täysin asfalttipihan ja keskikaupungin kasvatti, mutta koko nuoruuteni sellaisessa mökkimökissä kesäkuukaudet viettänyt (siis sisään ja ulos kannettavalla kaivovedellä ilman vessaa ja alkuun ilman sähköä), joten olen tottunut alkeelliseen elämään. Nyt asun maalla läpi vuoden. Ja meillähän elämä hoituu ilman sähköäkin! Lämmitys: puilla. Vesi: tarvittaessa käsipumpulla omasta kaivosta. Pesu: puusaunassa, vesi lämmitettynä muuripadassa. Vessa: hyysikkä. Ainoa harmi, että puuhellaa ei ole. Ruuan saa kyllä puillalämmitettävässä leivinuunissa, mutta kaffetta pitäis keittää kolmijalalla takassa ja se on vähän rasittavaa. Otsalamppuja toki on jokaiselle huushollissa asuvalle ja laatikollinen taskulamppuja sen lisäksi ja pattereita toki myös (lamppuja tarvitaan jatkuvasti,jos mennään talviaikaan neljän jälkeen tielle kävelemään). Pahimmillaan meillä oli kolmen päivän sähkökatkos silloin kymmenisen vuotta sitten eikä pakastin mennyt silloin miksikään, kun sitä ei avannut kertaakaan ennen kuin sähköt palasivat.

Tiina kirjoitti...

Kyllä sitä kotona vielä jotenkin kekkuloisi ilman sähköäkin, mutta töissä onkin jo huomattavasti hankalampaa. Harva työpaikka pyörii ilman sähköä, enkä nyt tarkoita vain tietokoneen ääressä tehtäviä toimistotöitä.