Tuli täyspyöreä päivä kuitenkin

Maanantaiksi oli keksitty laittaa koko kunnan työntekijöille työyhteisökoulutusta puoli päivää. Koulutuksen sisällössä ei ollut oikeastaan mitään uutta: kaikista asioista pitää yrittää kaivaa etusijalle positiiviset puolet.  Ei pitäisi levittää kurjaa mielialaa muihinkin ihmisiin. Selvähän se! On koettu jo monta kertaa käytännössä toimivaksi. Toisekseen: kaikkia olosuhteita ei voi muuttaa, mutta erittäin paljon kuitenkin. Ne asiat, mitä ei voi muuttaa, on vain annettava olla ja sivuutettava. Onneksi sentään annettiin lupa joskus purkaa huonoa tuultaan ja päästää höyryt pois sisältään. Aina ei tarvitse yrittää väkisin vääntää plussan puolelle.

Niin kuin nyt vaikkapa sää. Se nyt kerta kaikkiaan on sellainen kuin on, eikä sille voi mitään. Parasta olla kiinnittämättä siihen mitään huomiota. Olen usein huvittuneena kuunnellut ihmisten puhetta vaikkapa jonkin vuoden menneestä säästä. Jonkun mielestä on ollut tosi kurja ja kylmä sää, jossain toisessa yhteydessä joku toinen on ilolla todennut, miten aurinkoisia ja hyviä ulkoiluilmoja on ollut paljonkin.

Voisin itse yrittää harjoitella positiivista asennetta vaikkapa eilisestä päivästäni. Lukujärjestykseen minulle on merkitty keskiviikoksi vain kaksi pidettävää oppituntia, iltapäivän viimeisiksi tunneiksi. Kuinka ollakaan, eiliseksi oli minulle laitettu myös päivänavaus. Otin lenkkeilyn ja ulkoilun kannalta pyöräillen aamulla koululle ja heti takaisin. Kello kaksitoista oli mentävä uudestaan koululle, sillä oli koulukuvauspäivä ja henkilökunta kuvattiin tuolloin. Mutta menin tietenkin pyörällä, että sain sitä liikuntaa. Eipä tarvinnut lähteä erikseen lenkille katuja tallustamaan.

Kuvauksen jälkeen ei sitten tuntiin ollutkaan muuta kuin odottelua, että saisi alkamaan omat pidettävät tunnit. On sekin otettava pelkkänä plussana, sai höpistä vapaatuntilaisen työkaverin kanssa. Mutta oppituntien jälkeen poljin äkkiä kotiin, että ehdin takaisin parin tunnin kuluttua alkaville kansalaisopiston tunneille, joita kesti iltakahdeksaan. Nyt sentään menin autolla, joku raja sentään ulkoilussakin!

Täytyy myöntää, että vaikka on paljon positiivista tuollaisissa päivissä, on minulla silti suuria vaikeuksia ajatella aina myönteisesti. Jos osa-aikaeläkkeen tarkoitus on edistää työntekijän jaksamista, käy joskus kuitenkin tosi raskaaksi henkisesti, kun pitää olla varpaillaan koko päivän parin vaivaisen tunnin takia. Työjaksot ja vapaajaksot pitäisi minusta olla yhtenäisempiä. Mihinkään kauaskantoiseen asiaan ei voi ryhtyä, kun on vain 1-2 tuntia aikaa, minnekään ei voi lähteä.

Olen minä silti ollut niin härski, että olen ilmoittautunut seurakunnan järjestämälle Kanarian-matkalle marraskuussa. Sattuu vahingossa olemaan niin hyvä tuuri, että on koeviikko lukiolla, joten ei mene tunteja oppilailta sivu suun. Mutta menee siinä silti kuitenkin kaupungin ja kansalaisopiston opetustunnit.