Koulupäivän pituinen rupeama

Taas jälleen kerran on saatu lukuvuosi alkamaan. Ei eilen edes jännittänyt yhtään, mitäs sitä, kun samanlaista asiaa käytiin suunnittelupäivänä läpi kuten aina ennenkin. Enemmän minua jännitti loppupäivän hammaslääkärille meno. Tai ei itse asiassa se hammaslääkäri vaan se, ehdinkö ajoissa paikalle ja löydänkö oikean talon. Se kun oli naapurikunnassa.

Löytyihän se talo heti. Ja hammaskin tuli paikatuksi. Olin lääkärille lähtiessä hangannut hammaslangalla hampaanväleistä enimpiä lihanpaloja pois. Yksi väli oli niin tiukka, että oikein piti kiskaista langasta, ja samassa pirahti paikkakin pellolle. Onneksi sattui juuri nyt, sillä nyt sain siihenkin väliaikaispaikan, ja peräti jo kuukauden päästä uuden ajan.
Edellinen potilas oli muuten omalta paikkakunnalta, joten hän pääsi minun kyydissäni pois, ei tarvinnut paria tuntia odotella linja-autoa. Hyvin meni.

Hienosti meni tänäänkin. Koska nyt oli mammografiakuvaus kaupungissa, olin sopinut, että menen samalla tutustumiskäynnille siihen kouluun, jossa minulla on ensi viikolla opetusta. Ja hyvä että menin. Eihän minun suunnistustaidoilla olisi löydetty oikeaa luokkahuonettakaan millään. Talo oli niin sokkeloinen, että ramppasin yhdetkin portaat kolmeen kertaan ennen kuin löysin rehtorin.

Rehtori näytti minulle luokkatilan. Jossain ullakon vihoviimeisessä loukossa jokin harmaa murju. Olen aina kuvitellut, tai oikeastaan minun on annettu ymmärtää, että elämme täällä maalla kurjassa periferiassa alkeellisissa oloissa liitu ja leuka -systeemein. Mutta asia on aivan päin vastoin. Vaikka olen joskus vahingossa tullut haukkuneeksi tekniikan toimivuutta, on se kuitenkin parempaa kuin tuo tänään kohtaamani.

Tuossa kaupungin koulussa on ollut koko kesän remontti, minkä jäljiltä kaikki laitteet ovat missä ovat, johdot kateissa, katossa oleva projektori sökö. Mennessämme tutustumaan luokkatilaan siellä oli joku juuri laittamassa vempaimia paikoilleen, jostain nurkasta hän löysi ihmeellisen näköisen häkkyrän rikkinäisen projektorin tilalle. Se oli kyllä tosi oudon näköinen vehje, näytti enemmänkin jättiläismäiseltä lankapuolalta, mutta sai se mies jonkinlaisen kuvan seinälle. Saa nähdä, miten minun käy ensi viikolla, mikäli enää löydän koko luokkaa.

Mutta muuten kaikki meni paremmin kuin hyvin. Mammografiassa taas kävi niin kuin aina ennenkin. Mennen tullen tutut oman paikkakunnan ihmiset ovat ajaneet jonossa kaupunkiin varttitunnin kuvausta varten. Sitten taas sama jono takaisin päin. Minä olin tehnyt pitkän listan, jota seuraten toimittelin muitakin asioita. Muun muassa vein ompelukoneen huoltoon. Ja kävin huonekaluliikkeesä ilmoittamassa, että tuovat jonkinlaisen patjankin meille samalla kun ensi viikolla tuovat jo aiemmin ostamamme uudet sohvat. Olin silloin näet kokonaan  unohtanut, että piti ostaa uusi patjakin vierassänkyyn.

Kun kaiken tämän tein ja toimittelin, oli aikaa matkoineen kulunut tasan kuusi tuntia. Voihan sen työpäivän näinkin viettää.