Antoisa koulutuspäivä

Lauantain espanjan kielen koulutuspäivä oli mukava ja mielenkiintoinen. Korvat vain soivat seitsentuntisen espanjankielisen polotuksen jälkeen. Olen kymmeniä vuosia käynyt erikielisillä koulutuspäivillä, mutta ei koskaan missään ole ollut sellaista polotusta ja puheenpulinaa kuten täällä. Ensin ihmettelin, miten suomalaiset nyt yhtäkkiä ovat muuttuneet kovin vilkkaiksi ja nopeatempoisiksi puhujiksi. Sitten vasta huomasin, että yli puolet paikalla olevista olivatkin alkuperältään jostain espanjaa puhuvasta maasta. Olin siis todella itseäni paremmassa seurassa.

Kieliopin opetuksen kommervenkkien jälkeen oli didaktiikkaa eli opetusvihjeitä. Mutta en ole ennen kuullut, että kannattaa ostaa oppilaille vesipyssyt ja laittaa oppilaat leikkimään tunnilla niillä kielenoppimismielessä. Siellä joku aikuisopiskelijoita opettava ihmettelikin, miten hän eläkeläiset laittaa vesipyssyllä ampumaan toisiaan! En kyllä suosittelisi yläkoululaisillekaan! Enkä käyttäisi lukiossakaan! Ehkä se Espanjassa toimisi, kun siellä on aina lämmintä ja vaatteet kuivuvat heti.  Näiden "raskaampien" osuuksien jälkeen oli loppupäivästä meksikolaisen piñatan tekemisen työpaja. En ole koskaan ennen ollut sellaisillakaan päivillä, jossa aletaan askarrella! 
Varmaan moni on nähnyt ainakin televisiosta, kuinka isoa monisakaraista koristeltua häkkyrää lyödään silmät sidottuina, ja kun piñata on saatu rikki, putoaa sisältä karkkeja tai muuta yllätystavaraa. (Katso täältä kuva piñatasta!)

Saimme kuulla piñatan synnystä ja historiasta sekä siihen liittyvistä nykytavoista. Sen jälkeen kaikille jaettiin materiaalit ja pareittain rakennettiin oikea piñata! Tästäpä hyvä idea vaikkapa joskus teemapäivänä teettää sellainen oppilaillakin jossain työpisteessä. Eivät piñatat aina ole monisakaraisia, mekin teimme parin kanssa vain kaksi sakaraa. Sitä paitsi nykyään voi tehdä vaikka Angry Birdin näköisen hökötyksen!

Joten olipa mielenkiintoinen koulutuspäivä ja uudenlaisia elämyksiä tuli koetuksi. Muutenkin oli kiva, kun kävin samalla tapaamassa kaveria, ja yhdessä ehdimme käydä Aulangon kylpylässä liottamassa itseämme ja seuraavana päivänä kerkesimme retkeilläkin. Tästä matkasta riittää hupia pitkäksi aikaa.

Kuvassa Hämeenlinnan kaupunginpuiston ympärillä oleva kiviaita. Hämeenlinnassa on jo 1800-luvulla perustettu tavalliselle kansallekin avoin kaupunginpuisto, jossa kivoja huvimajoja, ihana kumpuileva maasto. Sieltä nämä kukkaterveiset sinivuokkojen kera, sekin kukka, joka kasvaa meidän paikkakunnalla vain puutarhassa tai ihan satunnaisena puutarhasta karanneena: