Minua viehättää näissä kirjoissa monikin asia. Ensinnäkin kirjat kertovat juuri niiltä seuduilta, joissa olen itsekin asunut lapsuuteni ja nuoruuteni. Toisekseen kirjat kertovat entisistä ajoista, 1800-luvun ajoista, yksi trilogia jopa 1300-luvulta. Kirjojen henkilöt voisivat ihan hyvin olla vaikka minun omia esivanhempiani suoraan ylenevässä polvessa.
Ja vielä kolmas syy kirjojen viehättävyyteen on repliikkien leveä eteläpohjalainen murre. Nythän vain on niin, että kun itse en enää juuri murretta päivittäin käytä, kuulostaa tuo kielenkäyttö joskus kovin oudolta. Mutta toisaalta se sopii entisajoista kertovaan kirjaan. Niinhän ihmiset ovat ennen puhuneet.
Paitsi että Pättikangas on Kurikasta, ja minä ja mieheni olemme alun perin toisesta pitäjästä. Joskus aina luen miehelle valittuja otteita kirjasta, jolloin hän joko innostuu, jos sanat ovat tuttuja, tai jos sanat ovat tyypillisiä kurikkalaisia ja siten meille ennestään outoja, väittää minun keksineen omiani:
"Mistä soot tänne pohojaksunu?" tai "Molin sielä vähä pöffäälemäs". "Mitä sulle pyllistää, kenenkä loukos tuo kakara könnää! Liika häjyynen son viä töihin, mutta jos kölli joskus ihimistyy ja rupiaa kynttäämähän töihin, se hajetahan pois". "Korijakkaa kölövi loukosta, sehän on muutenki ku nukkunesen rukous". "Kyllä mä tärkiää ottaasin vastahan kranniapua, kökkäkin menettelis".
Ei pidä kuitenkaan säikähtää murretta. Sitä käytetään kirjoissa vain repliikeissä, ja lauseet ovat ymmärrettäviä esiintyessään laajemmassa yhteydessä kuin nämä irralliset lauseet.
Onkohan Pättikankaan vaikutusta sekin, että syksyn mittaan tulin yläkoulun luokassa usein sanoneeksi: "Älä höpäjä sielä!" Tuolloin oppilaat itsekseen ihmettelivät tuota sanamuotoa, mutta eivät lopettaneet höpinäänsä. Olisikohan auttanut asiaa paremmin, jos olisin vielä leveämmin sanonut: "Äläkää hövääkkö siälä!"
Tekstit
2 kommenttia:
Kyllä sitä kuulee vaikka mitä suomen murretta ja ruotsia vielä siihen sekotettuna täällä Tukholmassa.Itse olen Helsingistä ja puhunut lapsilleni (nyt aikuisia) aina suomea. Silti poikani puhuu ihan kummallista suomeä, välissä on mää ja sää ym sekalaista ja osa sanoista ruotsia. Tytär (nuorempi)kyselee välillä että mikä kuukausi se maaliskuu olikaan? mutta tyttäreni puhuu vain "helsingin murretta" mutta niukalla sanavarastolla. Lapseni puhuvat myös espanjaa isänsä kanssa. Onneksi ei espanjankieliset sanat ole vielä siihenkin sekoittuneet niinkuin itselläni espanjassa asuessani, niin ne murteet, ja kielet tarttuu tietämättämme..
Pia: Kovin kansainvälistä on nykyään, kun vertaan vaikkapa millainen elämänpiiri ihmisillä oli esim. 60-luvulla.
Lähetä kommentti