Taikahuilua vai Säkkijärven polkkaa

Eilen illalla kävimme oopperassa Savonlinnassa. Varmaan moni muistaa, miten viime kesänä kirjoitin siitä kun silloin kävin eka kertaa oopperajuhlilla. Olemme aina tienneet, että ooppera ei oikein ole meidän juttumme, mutta kun ihmisen kuuluu sivistää itseään ja kerätä kaikenlaisia kokemuksia, päätimme vielä kerran käydä oopperassa. Varsinkin kun oli luvassa Taikahuilu, jonka juonen tunnen ennestään.

Esitys oli varmaan ihan hyvä oopperaksi, ainakin siitä päätellen, miten paljon ihmiset taputtivat ja tömistelivät jalkojaan. Yleisön joukossa oli ihmisiä laidasta laitaan, oli nuorta ja vanhaa, lapsia ja ulkomaalaisia. Lapsetkin tuntuivat katsovan innostuneina. Itse vähän ihmettelin, että oli tehty Taikahuilusta erikoinen versio. Minusta hieman kummallista, miten esimerkiksi Papageno vaihtoi lintuja mansikoihin ja lörtsyihin. Samanlaisia pieniä sutkauksia oli siellä täällä, jotka tuntuivat hullunkurisilta, ja meidän mielestämme jäivät irrallisiksi. Jos oli haluttu tehdä erikoinen versio, olisi minusta voinut mennä muuntelussa vieläkin pitemmälle. Tai sitten ei muunnella alkuperäistä ollenkaan.

Minulla sitten on huono musiikkikorva. On se kuitenkin parempi kuin isälläni, joka ei edes tunnistanut mitään kappaleita pelkästä soitosta. Hänestä oli sama soitettiinko Maamme-laulua vai Säkkijärven polkkaa, kaikki kuulosti kuulemma ihan samalta. Minä sentään tunnistan kappaleita ja tiedän millainen sävel on matala, millainen korkea. Mutta kun kaveri mainitsi, että hän ei ole koskaan kuullut kenenkään muun kykenevän laulamaan niin korkeita säveliä kuin Yön kuningatar eilen, piti minun vain ihmetellä, että en minä vain havainnut mitään eroa tämän tai kenenkään muunkaan oopperalaulussa. Minun korvissani näet äänet jotenkin muuttuvat jossain vasaran ja alasimen välissä kirkunaksi.

Meitä taisivat kiinnostaa oheistapahtumat enemmän. Kaverilta vain meinasi revetä hermot, kun hän katsoi ihmisten touhua esityksen alkua odotellessa: joku vanhempi pari tuli ihan viime tipassa ja nostatti tietysti koko penkkirivin ylös, kun paikat olivat keskellä. Kun pääsivät tyhjille paikoille, eivät he sitten kumminkaan tienneet, mitkä numerot heillä oli, kun ei ollut silmälaseja. Ja kun joku katsoi lippujen numeroita, eivät ne olleet samat kuin tuolien numerot. Olivat vain summissa suunnistaneet tyhjille paikoille. Sitten nostatettiin koko penkkirivi ylös poistuessa, ja juuri kun ihmiset pääsivät istumaan, tulivat oikeat henkilöt omille paikoilleen.

Jollain toisella penkkirivillä jotkut eivät meinanneeet päästä omille paikoilleen, kun paikat olivat jo varattuja. Ilmeni, että ensin tulleet olivat kai oikeilla paikoilla, mutta ihan väärässä katsomon lohkossa.
Ja tätä rataa jatkui ihmisten lontiminen paikoilleen. Kannatti käydä oopperassa, ellei muuten niin noiden oheistapahtumien vuoksi :)

P.S. Kuvassa taannoin tekemäni betoninen lintujen juottoallas. Ei muuta vikaa, mutta siinä vain ei pysy vesi.