Kivaa kesätekemistä

En olisi luullut betoniaskarteluakaan koskaan tekeväni.  Jo keväällä eräs kollega kutsui meitä kesällä luokseen teemana betoniaskartelu heidän pihassaan. Ensin ajattelin, että kunhan nyt vähän menen jaloissa pyörimään, enhän minä mitään betonista osaa tehdä. Otin kuitenkin isoja raparperin lehtiä muotiksi mukaan, samoin hanskat ja ruokaöljyä. Olin nettiä selaamalla saanut selville, että muotit kannattaa voidella öljyllä, jotta ne lähtevät irti betonista.

Hyvä kuitenkin, että olin ottanut rekvisiittaa mukaan. Ajattelin tehdä linnuille hienon juoma-altaan, jollaisten kuvia netissä aina löytyy. Mutta kun tuli kyse teko-ohjeesta, joka paikassa oli aina linkki jonnekin, jota sivua ei sitten ollut olemassakaan. Niinpä kaivoin hiekkakasaan kuopan ja laitoin sinne raparperilehden, kuten muutkin tekivät. Mutta en ottanut huomioon, että muut tekivät  joistain pienten kasvien lehdistä koriste-esineitä, jolloin kuvio tulee hienosti esineen pintaan. Niinhän minullekin tulee kuvio pintaan, mutta vain juoma-astian alapuolelle! Piti siis laittaa toinen lehti päälle ja lappaa hiekkaa painoksi, että tulee molemmin puolin kuviota.

Tästä se lähti. Betonia päälle ja sitä muotoilemaan ja taputtelemaan haluttuun muotoon. Nyt vain pitää antaa kuivua pari päivää. Huomenna on jännittävää nähdä tuliko sutta vai sekundaa.

Meillä oli oikein hauska ja viihtyisä iltapäivä kivaa yhdessä tekemistä, hyvää syötävää ja lopuksi saunomista rantasaunassa.
Itse sain riemua vielä moninkerroin, kun sain valokuvatuksi kurjenmiekkojakin rannasta ja joutsenpariskunta ilmestyi ruovikosta neljän poikasen kanssa. Ja koska menin yhden kollegan kanssa pyörällä tuon viisi kilometriä suuntaansa, sai päivälenkit ihan ilmaiseksi.

Kyllä riemastuin, kun kutsujen emäntä kasvimaataan näyttäessään mainitsi, että hän hävittää yllä näkyvän kasvin kokonaan pois. Hän oli istuttanut sitä puutarhaan aikoinaan sinisen värin saamiseksi villalankoihin. Ja jos hän kerran sen aikoi hävittää, sain ryhtyä työhön saman tien ja kerätä itselleni myös värjäystä varten. Innoissani keräsin kaiken liikenevän ja toin kotiin pakkaseen värjäystä odottamaan. Otin vielä lapiolla juuripaakkuja ja istutin omaan puutarhaan.

 Netistä sain selville, että kasvi on pihakäenkaali. Sitä tuntuvat vihaavan kaikki, koska se leviää helposti, ja ihmiset pitävät sitä vihoviimeisenä rikkaruohona. Pitääköhän sittenkin mennä nyhtämään se irti ja siirtää jonnekin puutarhan perimmäiseen nurkkaan, eikä antaa olla parhailla kasvumailla.

Enkä tiedä, miten niiden kasvin värinkään laita on. Nettiä tavaamalla ilmeni, että jos kasvin kuivattaa, siitä ei lähde enää värjäyksessä haluttua väriä. Itse laitoin onneksi pakkaseen, mutta ei tainnut olla sekään hyvä idea. Jää nähtäväksi.